Etsivä löytää ja älä uskoasi heitä

Minulla on kasa käyttämättömiä fysioterapialähetteitä, sillä on kaksi asiaa, joiden en ole kokenut selkävaivoihini auttavan: lääkkeet ja fysioterapia. Olen kuitenkin päättänyt, että selkäleikkaus ei ole vaihtoehto, joten sitä ennen on kokeiltava kaikki muut hoidot. Fysioterapiakin saa taas uuden mahdollisuuden, vaikka kokemukseni siitä ovat parhaimmillaankin olleet vain neutraaleja.

Osaltaan päätökseeni vaikutti se, että erittäin taitava hierojani on myös fysioterapeutti. Koska luotan häneen hierojana, ajattelin, että hän saattaisi olla myös osaava fysioterapeutti. Hän oli jo hierontakäynnillä katsonut asentoani ja kertonut, mitä sille voisi tehdä. Olin kuitenkin skeptinen ja varautunut siihen, että käynnistä ei olisi merkittävää hyötyä.

Lantion virheasento oli ilmeinen ja sitä fysioterapeutti sitten manipuloi paremmaksi. Lopputulos oli, että kävelin hoidosta pois yhä hieman vinossa, mutta lantion asento korjattuna. Tajusin, että yritän kävellä mahdollisimman varovasti, ihan kuin omaa kehoani kuin kukkaa kämmenellä pidellen. En halua sen palaavan väärään asentoon. Sen se todennäköisesti vielä tekee, sillä lihakset hakevat varmaan tottumuksesta vanhoille paikoilleen, mutta ainakin tiedän, että asentovirhe on mahdollista korjata. Töitähän se toki vaatii myös itseltäni ja niitä olen valmis tekemään. Kuten personal trainerillenikin aina sanon; jos kirjoitat sen siihen lappuun, niin minä kyllä teen. (Miksi, oi miksi se ei toimi yhtä helposti ruoan kanssa, siihen en osaa vastata ja se onkin toisen postauksen aihe kokonaan.)

Olen tässä illan kuulostellut kroppaani ja yrittänyt varoa tekemästä mitään väärin. Se on itse asiassa aika huvittavaa, sillä kohtelen kehoani kuin se olisi uusi, enkä haluaisi naarmuttaa sitä. Pakkohan sen on antaa liikkua. Peilin edessä olen myös seisonut useampaan otteeseen illan aikana. Olen tutkaillut, onko lantio yhä suorassa, ovatko lonkkaluut samalla korkeudella. Hoitoon lähtiessä oikean puolen lonkka oli useita senttejä vasenta lonkkaa korkeammalla.

Voin jälleen kerran todeta, että hyvän fysioterapeutin/hierojan/kampaajan/kosmetologin/YouNameIt löytäminen on vaikeaa, mutta sellainen on mahdollista löytää. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, eikä vielä kolmannellakaan, mutta lopulta. Pitää vain jaksaa etsiä. Kun sen "oikean" sitten löytää, niin siitä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni!

Saisinkohan tästä myös taas uutta intoa treffailuun...

Ollapa vahva

Viime perjantaina tein kuntotestit PT:n valvonnassa. Oli kiva huomata, että voimaa on tullut varsinkin ylävartaloon eli sinne minne sitä on haettukin. Punnerruksia tein huomattavasti enemmän ja huomattavasti vaivattomammin kuin vuosi sitten. Yllätyin vähän, vaikka ei sen olisi yllätys pitänyt olla, sillä penkistä nousee työsarjoissa 15 kiloa enemmän kuin viime syksynä. Vatsoja ja kyykkyjäkin tuli muutama enemmän. En huomannut ottaa lukuja ylös, mutta siellä ne ovat PT:n kansiossa kuitenkin tallessa. Vuosi sitten olin aika keskinkertainen, nyt olin tasaisen hyvä.

Absoluuttista voimaa on varmasti tullut enemmänkin, mutta kun kuntotesti tehdään oman kehon painolla, niin se testaa suhteellista voimaa. Läski siis hidastaa ja sitä kun on sellaiset kymmenisen kiloa enemmän kuin viime syksynä, niin mitään huipputuloksia en odottanut. Vauhtia minun on edelleen vaikea saada liikkeisiin, sillä varsinkin nyt kun selän kipuskolioosi on pahana, on pakko kiinnittää tavallistakin enemmän huomiota suoritustekniikkaan, koska muuten vihlaisee ja kovaa vihlaiseekin.

Testattiin myös kestävyyskuntoa pyörällä ensimmäistä kertaa ja tulos oli varsin hyvä. PT oli erityisen tyytyväinen siihen, että sekä perus- että vauhtikestävyysalueet olivat tasaiset. Toinen ei siis ollut toista heikompi, kuten saattaa käydä, jos harrastaa liian yksipuolista liikuntaa. Läskiä kun saisi tiristettyä, niin tulos paranisi ihan sinne huipputuloksiin. Siinä siis seuraava tavoite.

Mutta otsikkoon viitaten, ihan mielettömän voimakas ja notkea 17-vuotias tässä videossa näyttää taitojaan.

Minusta ei enää voi tulla nuorta lahjakkuutta, mutta pitää toivoa, että selkä ei estä 37-vuotiasta saavuttamasta mitä saavutettavissa vielä on. Tänään taisin reväyttää jonkun lihaksen selässä aika pahasti, kun nostin käsipainon rinnalle maljakyykkyä varten. Heikosti menee, kyseessä kun oli ihan lämmittely takakyykkyä varten. Sinnikkäästi vedin jalkatreenin silti läpi ja mikäpä sen parempi tapa aloittaa viikko kuin hoitaa raskaimmat hommat alta pois.