perjantai 30. elokuuta 2013

Treeniä ja kokkailua

Aamu alkoi tavalliseen tapaan treenillä. Tänään yläkroppaa. Olen aika tyytyväinen selkätreeniin. Painot ovat nousseet kivasti, mutta nälkä kasvaa syödessä eli haluaisin tietysti treenata vieläkin kovemmilla painoilla. Siihen auttanee vain treeni ja aika. 

Treenikamaa. Shakerissä Fitnessgurun kiwi yoghurt.

Hauisten treenaaminen on kyllä yhtä tuskaa. Nykyinen ohjelma väsyttää hauikset jo rintaa ja selkää treenatessa, joten kun niiden vuoro oikeasti tulee, niin ei riitä puhtia juuri mihinkään. Mutta Mika Nyyssölä taisi jossain omassa blogipostauksessaan sanoa, että ei toimi hänelläkään hauisten treenaaminen selkäpäivänä, joten olen aika hyvässä seurassa ongelmani kanssa.

Nälästä puheen ollen. Tänään on haluttanut koko ajan syödä jotain. Niin halutti eilenkin ja toissa päivänä. Miksi? Ei ole se aika kuukaudesta, olen syönyt säännöllisesti ja riittävästi. No, liikaa, koska annoin periksi. En sentään sortunut sokeriin.


Päivälliseksi kokeilin uutta ruokalajia. Tein kanaa kookosmaidossa, joka oli maustettu tuoreella inkiväärillä, cheyenne-chilillä ja valkosipulilla. Lisäksi kuminaa ja sipulia. Siitä tuli oikeasti hyvää, pieni potku inkivääristä ja chilistä, mutta ei kovin voimakas. Olen todella mausteisen ruoan ystävä, mutta tällainen hienostuneempi mausteisuus on joskus ihan mukavaa.

Resepti on muokattu Food Networkista löytämästäni reseptistä.

Parin sentin pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 cheyenne-chiliä (suht mieto)
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
1 tölkki (200 ml) kookosmaitoa
300 g broileria
kookosöljyä paistamiseen

Kuullotetaan sipuli ja chili. Lisätään valkosipuli ja inkivääri. Lisätään kumina ja suola. Sitten kookosmaito. Annetaan hautua hetki. Kanafileet uunin kestävään astiaan ja kaadetaan seos päälle. Paistetaan 150-175 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjotaan esimerkiksi basmatiriisin kanssa.

Sellainen perjantai se. Ensi viikolla olenkin tähän aikaan Kaliforniassa, jee!



tiistai 27. elokuuta 2013

Uintia, lisäaineita ja Instagramia

Tänään on ollut sellainen "vaikka mitä" -päivä. Aamu alkoi pitkästä aikaa uinnilla. Se oli ihanaa ja vähän kamalaa ja ärsyttävää. Ei tuo lähes parin kuukauden tauko hyvää ole tietenkään tehnyt; tekniikka tuntui olevan ihan hukassa. Aloin miettimään jälleen uintikurssille osallistumista. Omat uinnit kun menevät matkaa uiden. Täyttäkin oli. Tiistaisin siellä on aamusta aina kilpauimareita harjoittelemassa, joten pari rataa tuhlaantuu niille. Mutta nyt kun Martinlaakson uimahalli on käyttökiellossa katon rakenteiden takia, niin paineita Myyrmäkeen tulee varmaan ihan uudella tavalla. Toivottavasti Martsarista ei tule enempää aamu-uimareita.

Oh yum, mitä herkkua.
Hitti ja huti.

Hain myös Ärrältä Fitnesstukun paketin. Tilasin Walden Farmsin lisäainesiirappeja eli kalorittomia, rasvattomia, sokerittomia ja gluteenittomia kastikkeita. Maut caramel ja chocolate. Ei niissä oikeasti näytä hirveästi lisäaineita olevan. Vaikea tosin sanoa, mitä ne natural flavorsit ovat, mutta muuten aika lyhyt ja ymmärrettävä tuoteseloste.

Caramel meni heti testaukseen valkuais-bansku-lätyn päälle ja olihan se vähän supermakeaa, mutta se annos korvasi kyllä karkit ja keksit. Oh yum, oikeasti hyvää. Sokerihiiri kiittää. Piti sitä suklaatakin hieman maistaa, mutta se ei ollut hyvää. Siinä oli joku outo sivumaku, tuli mieleen lapsuudesta joku suklaakastike, jota taitaa vieläkin olla kaupoissa myynnissä. En nyt vain muista nimeä.

Lounaaksi siikaa ja fetasalaattia. Ei voi mennä vikaan.

Kuvat pannarista ja kastikeputelleista saivat kunnian toimia myös ensimmäisinä Instagram-postauksinani. Liityin siis lopulta minäkin nimimerkillä salt4phoenix, sillä välillä tulee otettua kuvia, mutta jää blogipostaus tekemättä. Ajattelin, että Instagramissa ne tulee ainakin julkaistua. Samalla pysyy kärryillä sosiaalisen median kehityksessä, joka on leipätyönikin kannalta ihan suotavaa.

Kävin myös hierotuttamassa selän ja pakarat jälleen Suomen Urheilufysiossa Leppävaarassa, tosin taas uudella hierojalla. Aikataulut nääs. Iskias on vaivannut tavallista enemmän ja osaltaan epäilen syyksi kireitä pakaralihaksia. Sitä ne kuulemma todellakin olivat. Selkä myös. Hieronta oli ihan älyttömän hyvä. Luulen, että olen löytänyt uuden suosikkihierojan, vaikka ei vanhassakaan mitään vikaa ole.

Että sellaista tänään. Vaikka mitä siis ja vielä vähän päälle.

torstai 22. elokuuta 2013

Treenitön päivä

Treenittömiä päiviä on tänä kesänä ollut yllättävän paljon, kun en ole saanut itseäni uimaan tai juoksemaan. En tiedä miksi, sillä tykkään varsinkin uinnista ihan älyttömästi. Salilla sentään jaksan käydä intohimoisesti. Tänään en kuitenkaan treenannut. Söin kyllä. Sain myös tilaamani fitnessgurun paketin. Toiset ne tilaa vaatteita, mutta minä se tilaan proteiinia.


Tilasin sieltä muutaman kokeilupakkauksen heraa. Ei voi muuta sanoa kuin, että nopeasti ja kätevästi tuli paketti. Huomenna ajattelin treenin päälle testata Rocky Roadia. Toivottavasti ei ole liian makeaa. Tavallisesti käytän suklaanmakuista Fastin Whey+:aa, mutta se on niin makeaa, että etsin korvaavaa tuotetta.

Horiatiki
Missä on proteiini?!?
Lounaaksi ratsasin melko tyhjän jääkaapin, mutta sain sieltä löytyneistä aineksista kokoon kreikkalaisen salaatin. Se oli hyvää ja sai minut haluamaan lomalle jonnekin Santorinille tai Kyprokselle. Päivällisen söin ulkona kaverin kanssa. Kanaa, perunamuusia ja parsakaalta, jos välttämättä haluat tietää. Tavattiin vähän ex tempore ja se on aina tosi kivaa.


Olen myös harjoitellut piilareiden käyttöä. En tykkää. Toinen linssi korjaa hajataittoa ja se on isompi kuin toinen ja tuntuu koko ajan silmässä. No, saan ne sentään silmiin jo ihan kohtuullisessa ajassa. Yhä tosin pelkään, että alaluomet jäävät roikkumaan, kun niitä joutuu vetämään alas. Ei ole silmälääkärin tai optikon vikaa tässä neidissä...




lauantai 17. elokuuta 2013

Paras aamiaispannari

Kyllä ruoka vain saa hyvälle mielelle. Tein tänään onnistuneimman version kananmuna-banaani-pannarista. Paistoin sen yhtenä isona lättynä ja sen kääntäminenkin onnistui. Harjoitus todellakin tekee mestarin.



Tein pannarin kananmunan valkuaisista, sillä se ei niistä tehtynä maistu niin munakasmaiselle kuin jos käyttäisi kokonaisia kananmunia. Lisäksi olen huomannut, että vatsani ei oikein kestä kananmunan keltuaista. Lisäsin myös kookosjauhoja, sillä pelkistä valkuaisista tehtynä pannarista tulee helposti höttöinen. Ihana niinkin, mutta kookosjauho auttoi tekemään taikinasta paksumman ja lopputulos oli erinomaisen pannarimainen.


Eli näin:
1,5 dl kananmunan valkuaista (vastaa kolmea kokonaista kananmunaa)
1 pieni banaani
1 rkl kookosjauhoa
ripaus kardemummaa
hippunen vaniljasokeria (niin vähän ettei se edes maistunut, joten olisin voinut laittaa hyppysellisen tai jättää kokonaan pois)
paistamiseen kookosöljyä

Pannu ensin kuumaksi ja sitten lieden tehot puoleen ja annoin rauhassa paistua.

Useihan lisään myös kanelia mausteeksi, mutta tänä aamuna pelkkä kardemumma riitti. Kardemumma on toinen lempituoksuistani, toinen on vasta leikattu ruoho. Kardemumma on jotenkin lohduttava, kotoisa ja samalla eksoottinen tuoksu. Äiti oli ilmiömäinen keittiössä. Kardemumma saa elävästi mieleeni kuvan hänestä leipomassa pullaa valkoinen huivi päässään. 

Sain viime viikonlopun Turun reissulla flunssan, joka meinasi ärsyttää keuhkoputkiakin, joten tämä viikko on liikuntojen puolesta jäänyt salitreeneihin. Tänään taidan lähteä leffaan, sillä pitää saada pari leffalippua käytettyä ennen kuin ne menevät vanhoiksi.

Mukavaa viikonloppua!



torstai 8. elokuuta 2013

Tervetuloa nälkä

Olihan hikinen ilta. Food prepiä, jotta nälän iskiessä - tai paremminkin: ruoka-ajan koittaessa - löytyy valmista evästä. Päivän liikunnat jäivät tästä syystä välistä, mutta yritän ajatella niin, että liikun riittävästi ja koska syöminen on minulle suurempi haaste, niin siihen pitää panostaa.

Aamupalaksi tänään vihersmoothie. Sen piti olla hyvää, mutta vähän arvasinkin, että kun isken cook-bake-cake-proteiinijauhetta sekaan, niin pilalle menee. Nimestään huolimatta tuo kaseiini-herasekoitus käy esimerkiksi yöproteiiniksi ja proteiinilisäksi muutenkin. Itse vain en pidä sen rakenteesta heraan verrattuna, mutta kun se oli ainoa maustamaton protsku, niin laitoin sitä. Pohjalla oli pinaattia ja lehtikaalta. Ne blendasin ensin pienen vesimäärän kanssa sekaisin, koska lehtikaali on aika tiukkaa tavaraa, joten se kannattaa soseuttaaa veden kanssa ennen muita aineita. Sitten lisäsin palan inkivääriä ja persikan sekä jäitä ja lisää vettä. Tykkään ihan älyttömästi tuosta smoothiesta, kunhan siinä ei ole proteiinijauhetta seassa. Kannattaa kokeilla.

Inkivääri ja persikka. Mikä nerokas yhdistelmä.
Vihreää hyvää: pinaattia ja lehtikaalta.
Teki tiukkaa saada reilu puoli litraa tuota alas.
Pakasteeseen valmistui tänään jauhelihaa ja siitä riitti myös päivällisfajitaan täytettä. Jauhelihaan täytyy mielestäni aina lisätä tomaattipyrettä. Maku ja ulkonäkö paranevat merkittävästi. Cajunmauste on myös ehdoton. Sitten vielä kaikkea muuta tulista ja on hyvää.


Lisäksi tein intialaisittain maustettua kanapataa: kanaa, wok-vihanneksia ja Rajahin Hot Curry Pastea. Helppoa ja hyvää. 


Lopuksi paistoin vielä suklaisen ja pähkinäisen protein banana breadin, sillä Questin patukat ovat lopussa ja tämä on oikeasti herkullista. Siitä lohkesi osa iltapalaksi.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Hyviä ja huonoja uutisia

Aamu alkoi uudella penkkimaksimilla eli 50 kiloa nousi, vaikka raskas se oli. Toivoisin tietysti penkkailevani työsarjoja tuolla painolla, mutta PT lohdutti, että se on oikein hyvä tulos ykköseksi naiselle. Tarkensi kyllä, että tavikselle. Minä kun haluan olla voimakas, niin vertailu taviksiin ei hirveästi lohduta. Parannusta edelliseen on kuitenkin 2,5 kiloa. Eipä ole yllätys, että päivän kohokohta löytyi salilta.

Vinopenkkiä käsipainoilla.
Tässä ei tehdä penkkienkkaa.

Sitten niitä huonompia uutisia. Sen lisäksi, että nyt on miniloman viimeinen päivä, sain myös lähetteen selkäleikkaukseen. Jippii. Itku meinasi päästä. Tämä on toinen kerta, kun selkäleikkaus uhkaa. Ensimmäisellä kerralla vältin sen nipin napin. Silloin kärsin akuutista vaivasta, joten jos pientä ihmeparantumista ei olisi tapahtunut, niin olisin ehdottomasti mennyt leikattavaksi pelosta huolimatta.

Vuosien saatossa vaiva on kroonistunut, joten vaikka tähystysleikkauksen tekisikin neurologi, niin nyt pelottaa enemmän. Hyödyt ja haitat on hankalampi punnita, kun on tottunut kipuun, eikä se tietystikään ole läheskään yhtä kovaa kuin akuutti kipu. Pystyn nyt myös liikkumaan, kivusta huolimatta, mikä edelliskerralla oli työn ja tuskan takana. Toisaalta paremmaksi tilanne ei fysiatrin mukaan tule muuttumaan ainakaan ilman leikkausta. Jos vuodesta menee kolmasosa kipuskolioosin kanssa ja loput lievemmin vinossa, niin ei sekään houkuttelevalta tulevaisuudenkuvalta kuulosta. Nyt pitäisi tehdä sitä limonaadia näistä sitruunoista.

perjantai 2. elokuuta 2013

Erilainen hieronta

Kävin hierotuttamassa jalat ja sain vähän erilaisen hieronnan kuin tavallisesti. Petin nimittäin vakkarihierojaa, joka lomailee. Oli hyvä hieronta, mutta paljon kevyemmin ottein kuin mihin olen tottunut. Juteltiin myös paljon erilaisista venytyksistä, ja sainkin pari hyvää vinkkiä pohkeiden ja takareisien venyttelyyn. Tunti hurahti todella nopeasti ja kivuttomasti.

Pohkeet ja etureidet ovat eilisestä lenkistä vähän kireät, joten on vaikea sanoa, miten hieronta vaikutti. Mustelmia ei varmasti tullut, mutta ei toisaalta tullut sellaista kevyttä tunnettakaan, joka monesti seuraa järkyttävää kipua "tavallisen" jalkahieronnan jälkeen. Huomenna varmaan tiedän paremmin.

Ensi viikolla käyn hierotuttamassa selän. Lähes parin kuukauden tauko hieronnasta on minulle poikkeuksellisen pitkä, mutta säännöllinen venyttely ja putkirullaus ovat pitäneet kropan suhteellisen hyvässä kunnossa, eikä jaloissakaan ollut mitään suurempia jumeja. Parit herkulliset kohdathan sieltä aina löytyy.

Selän hierontaa odotan oikeastaan enemmän kuin jalkojen hierontaa, mikä on minulle aika harvinaista, sillä jalat jumittavat yleensä aina pahemmin. Nykyisessa ohjelmassa ei ole kyykkyjä, joten se vaikuttanee jalkojen kuntoon. Lisäksi nyt kun pahin kipuskolioosi on ohi, olen treenaillut yläkroppaa raskailla painoilla ja se tuntuu. Salilla pitäisi malttaa pitää kevyempi viikko. Sen piti olla tämä viikko, mutta olen todella huono keventelemään. Salille mennessä suunnittelen, että tänään kevennetään, mutta painoja valitessa ne isommat kutsuvat puoleensa kuin seireenit. Sitä paitsi, syyskuussa pidän varsinaisen kesälomani ja treeneihin tulee melkein kolmen viikon tauko. Siinähän sitä lepoa on, eikö?


torstai 1. elokuuta 2013

Pohkeista ja paljasjalkakengistä

Olen suuri Vibram FiveFingersien ystävä, enkä vaihtaisi juoksukengiksi enää mitään muita. Salille ostin kuitenkin Halosen alennusmyynnistä Merrellin Vapor Glovet. Yksi suuri syy hankintaan oli värin lisäksi hinta, alennuksessa 79,90. Olin pitkin kevättä ja kesää käynyt niitä hiplailemassa, mutta 109 euroa tuntui liian kalliilta. Alessakin ne olivat jo jonkin aikaa ehtineet olla. Erään jalkatreenin päätteeksi kävelin viime viikolla kuitenkin katsomaan, olisiko kokoani vielä jäljellä. Olin päättänyt, että jos olisi, niin ne lähtisivät mukaani. Viimeinen pari kokoa 40,5 ja ihanan pinkit kengät ovat nyt Bikiloideni vieressä kenkähyllyssä.





Yläkroppaa treenatessa kengillä ei ole suurtakaan väliä, mutta jalkoja treenatessa aerobickengät eivät ole parhaat mahdolliset. Kaipasin kenkiini tasaisempaa pohjaa ja parempaa pitoa. Vapor tarjoaa molemmat. Monethan käyttävät salilla painikenkiä tai jopa oikeita painonnostokenkiä, mutta minimalistisiin tai paljasjalkakenkiin hurahtaneena uskon, että ne ovat parhaat pitämään jalan pienet lihakset kunnossa. Nilkalle ei tule tukea, mutta jos Arnold on treenannut paljain jaloin, niin ei kai niitä nilkkoja erityisesti tarvitse minunkaan tukea.

Minulla on leveä jalkapöytä, joten juoksuun en näitä kenkiä valitsisi varsinkaan lestin takia, sillä niissä ei ole riittävästi tilaa levittää varpaita kunnolla haralleen. Etuvarpaan päälle kääntyvä pohja tuntui aluksi myös epäilyttävältä. Varvas tai kynsi saattaisi hangata siihen ikävästi, mutta ei se parilla treenikerralla ole tuntunut yhtään. Merrellit ovat selkeästi enemmän perinteiset kengät kuin FiveFingersit, ja vaikka FiveFingersit näyttävät oudoilta, niin jotenkin ne vain tuntuvat omilta. Koska en ole juossut Merrelleillä, en voi kuitenkaan suositella toista ylitse toisen. Makuasioitakinhan nämä pitkälti ovat, sillä jokaisella meistä on erilaiset jalat ja askellus. Vaporit ovat todella kevyet, vain reilut 130 grammaa, joten repussa salikamojani kuljettavana kiitän myös keventyneestä repusta ja hienoisesta lisätilasta, jonka pienemmät kengät ovat tuoneet.


Eilen treenasin PT:ni kanssa jalkoja, Vaporit jalassa tietysti. Olin käynyt lenkillä edellispäivänä, joten vähän jännitin, kuinka kireinä pohkeeni olisivat ja miten selviäisin ilman aerobickenkien korkeampaa kantaa. Pohkeeni ovat aina vähän kireät ja akillesjänteeni vielä kireämmät, mutta ihmeellistä kyllä, lenkki ei kiristänyt pohkeita kovin pahasti.


Harjoittelin etukyykkyä ja tein myös vähän boksikyykkyjä ja huomasin kyllä Vaporien tasaisen pohjan aiheuttaman kiristävän tunteen akillesjänteissä ja pohkeissa. PT:ni on onnekseni tarkka liikkuvuuden ylläpidosta ja kehittämisestä ja siksi venyttelyitä tehtiin eilen myös liikkeiden välillä ja treenin päätteeksi. Jouduin myös tekemään kahvakuulalla etuheilautuksia ja maastavetoja. Se oli tehokas treeni, ja vaikka minulla on joku syvälle iskostunut inho kahvakuulaa kohtaan, niin pakkohan se on myöntää, että etuheilautus on tehokas liike.

Pohkeet ovat tänään vain vähän jumissa, joten oikeastaan tilanne on varsin hyvä ottaen huomioon, että olen tällä viikolla lenkkeillyt ja bodaillut minimalistisilla kengillä. Kaiken lisäksi aloitin tänään viikon loman. Huomenna menen hierotuttamaan jalat, joten tänään voisi käydä lenkillä hankkimassa vähän työstettävää hierojalle.