torstai 30. toukokuuta 2013

Lenkkeilyä kesästä nauttien

Ottaa vähän itsetunnon päältä pistää kävelyksi kesken lenkin, mutta yritän kehittää peruskuntoa, joten ei se auta kuin hiljentää siinä vaiheessa, kun sykemittari niin käskee. Haluaisin silti huudella muille lenkkeilijöille, että kyllä minä oikeasti jaksaisin juosta. Hyvä puoli näissä hitaissa lenkeissä on, että ne jaksaa hyvin, vaikka jalat olisivat salitreenistä tönkköinä kuten tänään.

Vielä parempaa on, että ehdin rauhassa nautiskella maisemista ja kesän tuoksuista. Vasta leikattu ruoho tuoksuu ihan parhaalta, mutta sitten on muitakin ihania tuoksuja. Yhdessä välissä tänään tuoksui hunaja, taisin siis juosta mehiläispesän ohi. Syreeni kukki ja tuoksui ihanasti, mutta sydän oli pakahtua, kun erotin kielojen tuoksun. Kielot olivat äitini lempikukkia, joten ne tuovat aina hänet mieleeni. Ikävähän se tuli.




Tykkään lenkkeillä lämpimässä. Tajusin sen yllätyksekseni viime kesänä. Olin aina ajatellut, että lenkkeily on mukavampaa syksyllä tai talvella, kun ei ole niin kuuma. Nautin kyllä syksyn kirpeistä keleistä, mutta hengitys kulkee lämpimässä paremmin ja aurinko tuntuu hyvältä iholla. Hiki virtaa kyllä kanssa, mutta niinhän sen lenkkeillessä pitääkin. Kyllä liikunta on ihanaa.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Ruokatrendien kannoilla: Questin proteiinipatukat

Syön proteiinipatukoita välillä välipalaksi, varsinkin töissä, joten päätiin kokeilla yhä suositumpia Quest-proteiinipatukoita. Pitäähän sitä edes yrittää jonkun ruokatrendin kannoilla pysyä, vaikkei ihan aallonharjalle ehtisikään. Olisi edes vähän uskottavuutta bloggaajana. Seuraavaksi pitää varmaan alkaa välttämään rahkaa, kun sitä kuulemma kaiken maailman taviksetkin syövät nykyään niin, että kaupoista loppuu... Sitä paitsi paleo on uusi karppi.



Leikki leikkinä. Tykkään Leaderin So Lo Carb -patukoista - tai no, minttu-suklaasta ja banaani-toffeesta, mutta minua on aina vähän tökkinyt soijaproteiinin käyttö niissä. Don't get me wrong, en ole mikään ruokanatsi, mutta yritän välttää soijaa ellei se ole pakattu tosi kivannäköiseen ja hyvänmakuiseen pakettiin. Samoin vältän keinotekoisesti makeutettuja juttuja, paitsi Pepsi Maxia ja niitä proteiinipatukoita ja kaikkia muitakin keinomakeutettuja juttuja, joita kulloinkin haluttaa. Täysin epäloogista, mutta täysin järkeenkäypää. Mutta palataanpa asiaan eli niihin patukoihin.

Patukka.

Liikunta- ja ruoka-aiheisia blogeja lueskellessa olen useasti törmännyt Questin proteiinipatukoiden hehkutukseen, joten pakkohan se oli selvittää, mistä kaikki tohina johtuu. Pistin tilauksen iHerbille. Päätin aloittaa suklaa-maapähkinäpatukalla. Se oli ihan syötävää. Rakenne muistuttaa vähän Sahlmanin toffeepatukoita ja näyttääkin siltä. Pehmeämpää tosin. Lämmitin puolet mikrossa ja siitä tuli ehkä vähän parempaa, mutta ainakaan tämä maku ei lumonnut minua. Kyllä se silti proteiinipatukaksi ihan ok välipala on.

Rasiallinen patukoita.

Tilaaminen iHerbistä oli kätevää ja paketin mukana tuli lahjana kynä ja teemaistiainen. Ihan hauskaa, vaikkakin tarpeetonta. Kyniä kun on jo liikaa, enkä yleensä juo teetä. Mutta lahja on lahja. Tilaus tuli perille parissa viikossa, eikä yhdestä 12 kappaleen rasiasta tullut hintaa niin paljon, että olisi pitänyt tullin kanssa asioida. 22 euroa postituskuluineen eli patukalle tuli hintaa alle kaksi euroa. Ihan kilpailukykyinen vaihtoehto Prisman tarjonnalle siis.

Kynä ja teepussi.

Mieluummin syön silti viipaleen itse tekemääni banana breadiä tai omenan.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Choco banana bread

Näin lämpimän päivän iltanahan on suorastaan nerokas ajatus alkaa leipomaan. Mutta banana bread on lopussa ja se vain on ihan älyttömän hyvä välipala tai pikkuherkku. Sokeriton ja rasvaton sellainen. Viikonloppu meni taas vähän sokeripöhnässä, joten banana bread käy hyvin myös vieroittautumiseen. Tänään kokeilin suklaista versiota. Sanonpahan vain, että nam. Ei mikään yltiösuklainen versio, vaan sellainen oikeasti miellyttävä välipala- tai aamupalamaku.








Kehotan kaikkia kokeilemaan. Ei tarvitse olla edes jauhopeukalo. Aineet vain blenderiin ja kaikki sekaisin. Siitä vuokaan ja uuniin ja noin puolen tunnin kuluttua; voilà, kakku on valmis. Leikkaat paloiksi (tästä satsista saat 10 "normaalipaksuista" palaa, noin 100 kcal/viipale) ja pakastat kenties osan. Säilyy nimittäin pakastettunakin hyvin. Alle tunnin homma ja puolet ajasta saat surffata netissä. Tai tehdä vatsalihaksia tai harjoitella käsilläseisontaa, mikä nyt ketäkin huvittaa.

Resepti löytyy aiemmasta postauksesta. Erona vain se, että tällä kertaa käytin suklaanmakuista cook-bake-cakea, enkä lisännyt vaniljauutetta.

Herkullista maanantai-iltaa kaikille!

torstai 23. toukokuuta 2013

Lenkkeilyn iloa

Kävin lenkillä märästä ilmasta huolimatta. Tavallaan tykkään lenkkeillä, kun ripsii vähän vettä. Ilma on niin raikas. Toisaalta on ihanaa lenkkeillä auringonpaisteessa, kun ei tarvitse vetää takkia päälle. Molempi parempi. Hyvä niin, ei tule ainakaan sään takia keksittyä tekosyitä olla lähtemättä liikkeelle.

Phoenix
Hyvä mieli lenkin jälkeen.

Kävin ihan rauhallisella lenkillä. Päätin juosta koko matkan, mutta yritin pitää vauhdin hitaana, jotta sykkeet pysyisivät kohtuullisina. Keskisyke olikin vain himpun yli anaerobisen kynnyksen, mikä on minulle ihan hyvä tulos. Sen verran noita pikku nyppylöitä matkan varrella on, että helposti sykkeet saa ylös, mutta on siellä sitten toisaalta alamäkiä tasaamassa.

Sykemittarin näyttö kcal/fat%
Vanha uskollinen.





Tykkään Bikiloistani edelleen, varpaat viihtyvät paremmin kuin lenkkareissa ja polvet samoin. Eikä kastuminenkaan haittaa. Pitäisi vain rohkaistua pesemään ne koneessa. Pohjissa on jo selvää kulumaa, mutta on hyvä huomata, että sitä on pääasiassa vain siellä missä pitääkin eli päkiöissä ja varpaissa. Vasemmassa kengässä kulumaa näyttää tosin olevan ulkosyrjällä vähän melkein kantapäähän asti. Haluttaisi ostaa uudet, sama malli kävisi hyvin, koska se sopii minulle, mutta väriä olisi kiva vaihtaa. Taidan kuitenkin lenkkeillä nämä loppuun. 

Vibram FiveFingers Bikila LS

Pohkeita alkoi kyllä kiristimään heti ensimmäisellä askeleella, mutta eipä se ole mitään uutta. Voi olla, että tiistain 14 kilometrin peruskuntolenkki vaikutti siihen vähän, mutta toisaalta venyttelin kyllä eilen jalat todella hyvin. Nuo pk-lenkithän joudun osittain kävelemään, koska syke tahtoo muuten nousta liian korkealle.

Pitää katsoa, saisinko vielä yhden lenkin tälle viikolle. Tulisi ensimmäinen viikko tälle vuodelle, että juoksisin kolme lenkkiä viikkoon, mikä on ollut sellainen epämääräinen tavoite. Uinti on kuitenkin aina vienyt voiton. Tällä viikolla en olekaan käynyt vielä uimassa. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni, että lenkkeilyn pitäisi vaikuttaa positiivisesti uintiin. Uinnista kun ei juurikaan ole hyötyä muissa lajeissa. Mutta silti se on ehkä kivointa.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Proteiinijäätelö

Kokeilin proteiinijäätelön tekoa. Mietin teenkö aiheesta ollenkaan postausta, ainakaan ennen uutta kokeilua, sillä en vakuuttunut mausta. Rakenteesta kylläkin. Mutta viikon menu -haasteessa pyydettiin helppoa jälkkärivinkkiä ja mainitsin tämän, joten pistän reseptin jakoon. Ehkä joku innokas kokeilee tätä myös ja kertoo oman mielipiteensä.


Proteiinijäätelön resepti löytyi Protein Pow(d)erin sivuilta. Siihen tarvitaan vain proteiinijauhetta, banaani ja rasvatonta raejuustoa, joten ainekset löytyvät yleensä aina kotoani. Ainakin puurokausina. En oikein tykkää raejuustosta muuten kuin puuron seassa. Nyt opin, että jäätelöön se hukkuu kivasti myös.

Tarvitset:
60 ml/27 g proteiinijauhetta (kaseiini tai kaseiini-hera-sekoitus)
60 ml/84 g rasvatonta raejuustoa
1 pieni, jäinen banaani viipaleina (n. 80 g)

Mitat voivat vaikuttaa vähän oudoilta, mutta Anna käyttää mittana cupeja. Tuo 60 ml on reilu puoli desiä eli 1/4 cup, jos teiltäkin löytyy amerikkalaiset mitat.


Jos proteiinijauhe on maustamatonta, käytä vaniljaa, kanelia tms. maustamiseen. Lorautin nyt vaniljauutetta ja kanelia vapaalla kädellä aivan liikaa ja siksi maku ei ole mieleinen. Sitä paitsi heti kun olin laittanut maustamattoman proteiinijauheen blenderiin, tajusin tehneeni virheen. Suklaatahan sen olisi pitänyt olla! Sitä kokeilen siis seuraavalla kerralla. Sitten saisin ehkä luotua yhden lempijäätelömakuni eli suklaa-banaanin. Vasta sen kokeilun jälkeen päätän, onko tämä hyvä vai huono resepti.

Pakastimeen menossa.
Banaani pitää pilkkoa ja pakastaa. Kypsissä banaaneissa on enemmän makua, joten suosittelen käyttämään sellaista. - Omasta pakastimestani löytyy aina banaanisiivuja, smoothie-hedelmiksi esimerkiksi. - Sitten vain kaikki aineet sekaisin ja blenderiin. Omaan blenderiini aineita oli suhteellisen vähän, joten päädyin soseuttamaan sauvasekoittimella loppuun. Sitten vain pakastimeen pariksi tunniksi. Omani tosin jäädytti seoksen noin tunnissa, jossa vaiheessa alkuperäisen reseptin mukaan voi sekoittaa seosta vielä lusikalla. Tein sen, mutta mielestäni se oli tarpeetonta.

Tässä turhaan jäisenä sekoitettu jäätelö.
Proteiinijauheesta sen verran, että käytin Fastin maustamatonta cook-bake-cake kaseiini-herasekoitusta (80% kaseiini, 20% hera). Alkuperäisessä reseptissä käytettiin vaniljanmakuista kaseiinia, mutta Protein Pow(d)erin Annan mukaan herasekoitukset voi yleensä laskea kaseiinin alle. Hänen sivuiltaan löytyy myös hyvä proteiinijauheiden korvaustaulukko.

Näin kesän korvalla suosittelen kokeilemaan reseptiä ja raportoimaan kokemuksenne ja mielipiteenne tänne. Voisikohan banaanin korvata mansikoilla... Mitä ideoita maustamiseen teiltä löytyy?



maanantai 20. toukokuuta 2013

Haaste: viikon menu

Sain Triathlontreenin Vomyalta haasteen kuvata viikon ruoat. Kiitos. Totuus on, että sinkkuna syön helposti samaa ruokaa puoli viikkoa, ehkä koko viikon, jos se on hyvää ja nopeasti valmistuvaa ja teen sitä viikon puolivälissä toisen satsin. Onneksi olen oppinut pakastamaan ruokia tässä viimeisen vajaan parin vuoden aikana, joten välillä saan jopa vaihtelua aterioihini.

Haaste kuuluu näin:
1. kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
2. jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
3. 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
4. kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
5. laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Kuvasin haasteeseen päivän pääateriat. Joukossa on myös työpaikkaruokalassa ja ravintolassa valmistetut ateriat, mutta laitan ne mukaan silti. Kaikki ruoat olivat hyviä, reseptejä en laita mukaan, koska kaikki itse tekemäni ruoat on maustettu mutu-tuntumalla. Äiti olisi ylpeä. Nuorempana nimittäin vaadin aina tarkkoja mittoja, jotka olivat näppituntumalla kokkaavalle äidilleni vähän haasteellisia. En olisi silloin uskonut kykeneväni itse joskus samaan.

Maanantaina söin kanafajitaksen. Kanaa, paprikaa, sipulia, avokadoa ja vehnätortilla. Oli hyvää.


Tiistaina jauhelihaversio samasta. Kanaa ja jauhelihaa on molempia pakastimessa, joten ainoa mitä tarvitsee tehdä on paistaa kasvikset pannulla.



Keskiviikon kuva on otettu lounaalla työpaikkaravintolassa. Makkara ja perunamuusia. Valikoima ei poikkeuksellisesti ollut kovin hyvä, mutta ei minun maailmani makkaraan kaadu. Sekin oli ihan hyvää.


Torstaina kävin kaverin kanssa HRC:ssä syömässä California Clubin. Kananrintaa, pekonia, tomaattia, salaattia, avokadoa, juustoa ja majoneesia vaalealla leivällä. Nälkä se lähti silläkin. Parasta oli silti todella flirtti tarjoilijapoika. Miinusta HRC saa pullovedestä. Ennen sieltä sai ihan kraanavettä ja pitänee seuraavalla kerralla kysyä, saisiko sitä pullotetun sijaan.


Perjantaina söin ehkä viikon parhaan päivällisen. Siikaa. Voissa paistettu ja suolalla ja limellä maustettu. Lisäksi perunaa, porkkanaa ja kurkkua. Tykkään valkoisesta kalasta ja siika on yksi suosikkejani. Veljeni paistamat tammukat ovat kyllä listan ykkösenä.


Lauantaina jauhelihafajita eli taas tortillaan käärittynä tulisesti maustettua jauhelihaa, paprikaa ja sipulia, avokadoa. Kilpailee siian kanssa viikon parhaan aterian tittelistä.



Sunnuntaina tulisella curry-tahanalla maustettua kanaa ja kasviksia nuudeleiden kanssa. Tätä minulla on yleensä aina pakastimessa hätävarana. Tähän väliin pieni mainos hyvästä asiakaspalvelusta. Käytän Rajahin Hot ja Vindaloo -currytahnoja. Niistä ei löydy ravintoarvoja, joten lähetin sähköpostia Englantiin ja vastaus tuli nopeasti. Totta kai heillä se tieto on, joten olisi ollut outoa, jos en olisi saanut vastausta, mutta yllätyin silti positiivisesti.


Helppo jälkkäri. Hmm... Marjarahka toimii aina. Jos ei laske kaloreita, niin tekisin perinteisen version kermavaahdolla ja sokerilla. Jos taas kalorit ovat tarkkailussa, niin sitten tekisin ihan smoothien maustamattomasta rahkasta ja vaikka mansikoista. Proteiinijäätelö. En ole ihan varma, onko se hyvää vai ei, mutta ainakin helppo, joskaan pakastukseen vaaditun ajan takia ei kovin nopea. Teen siitä oman postauksen myöhemmin viikolla.

Edit: linkki proteiinijäätelöpostaukseen lisätty.

Haasteen pistän eteenpäin seuraavien blogien kirjoittajille:
1. Tickets to my own show
2. Mai-Mimosa
3. Maijun treeniblogi
4. Luolalaboratorio
5. Onnenpäivä

Kesä tulee salillekin

Eihän sitä kesän tuloa ikkunattomassa tilassa muuten huomaisi, mutta ilmastoinnista huolimatta lämpötila nousee aina kun ilmat lämpenevät. Kesän tulo pitäisi kai huomata myös vähentyvästä väestä, mutta aamutreenaajat taitavat olla sitä sinnikästä sakkia, joka kolistelee rautaa kesät talvet. Tai sitten nyt tehdään niitä viime hetken kiristelyjä bikini/banana hammock -kroppaan. Yök, minkä kuvan tuo banana hammock sai päässäni aikaan. Bikinikropasta puolestaan on kiertänyt Facebookissa se kiva "vedä biksut päälle, niin siinä sulla bikinikroppa". True that.

Märkä T-paita
Hikihän se salilla tulee. Kesät talvet.
Minulla oli jalkatreenipäivä. Viikonloppu meni kivoissa merkeissä ja uinti sujui, mutta syömiset taisivat epähuomiossa jäädä turhan vähille kaloreille, joten vähän epäilytti kannattaisiko jalkoja treenata tänään. Lisäksi piriformis kiristää jostain syystä oikeassa pakarassa, mutta päätin, että katsotaan tilanne, kun pääsen salille. Siellä tuntui ihan jalkapäivältä, joten siinä sitä oltiin. Nostin kyykkypainojakin: 4 x 8 x 90. Se tuntui todella raskaalta. Tein siihen alle pari lämmittelyä 95:llä. Se tuntui kammottavalta.

Phoenix treenin jälkeen.
Tosi hehkeänä taas... Onnellinen kuitenkin varmasti.
Mutta jotain on tapahtunut päässäni. En jännittänyt jalkatreeniä etukäteen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa huomasin sen jo viime viikolla. Olen koko kevään alkanut jännittämään kyykkyjä jo edellisenä päivänä, sillä painot ovat raskaat. Nyt jotenkin tuntuu, että olen päässyt sinuiksi niiden kanssa ja rohkenen siis nostaakin niitä. Salaa silti toivon, että PT laittaa seuraavaan ohjelmaan pitkiä työsarjoja, jotta saan tiputtaa painot pienemmiksi.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ihana sunnuntai

Olipa mukava päivä, vaikkakaan ei sellainen kuin suunnittelin. Välillä on hyvä päästää irti (liikunta-)rutiineista ja antaa elämän viedä, vaikka pienimuotoisestikin.

Ihanan lämmin ja aurinkoinen päiväkävely johdatti minut reilun 400 portaan luokse Malminkartanoon. Asun suhteellisen lähellä, mutta en ole koskaan löytänyt tietäni sinne. Olen aina ajatellut, että "sitten joskus", mutta kylässä ollut kaveri oli lähdössä kotiaan kohti ja kun kyseinen paikka oli jotenkin tullut puheeksi, niin päätimme kävellä sinne. Kyseessä ei ollut treeni, vaan ihan vain mukava helluntaikävely. Ensin hiekkatietä huipulle ja alas ja sitten ne portaat. Jo pelkkä portaiden kävely hengästytti ja tuntui pohkeissa, joten täytynee kesän mittaan syventää tuttavuutta Jättärin portaiden kanssa.

Jätemäen valloituksen jälkeen otin suunnan uimahallille, sillä vaikka aamupäivällä näytti, että tämän viikon uimasaldo jäisi yhteen kertaan, niin pakkasin tuolle kävelylle mukaan uimakamat ja päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Tälle viikolle on osunut kaksi ihan rehellistä lepopäivää ja täytyy sanoa, että niistä taisi olla oikeasti hyötyä, sillä uinti kulki. Uin ensimmäistä kertaa 100 metrin pätkän vaparia tauotta eli kolme volttikäännöstä peräkkäin. Tähän mennessä 75 metriä on ollut ennätykseni. Tein pyramidiharjoituksen, jossa aloitin 25 metrillä, sitten 50 metriä, sitten 75 ja lopuksi 100 metriä. Siitä sitten alaspäin samat matkat. 100 metriäkään ei tuntunut pahalta! Ojentajat kyllä väsyivät. Itse asiassa jo 75 metriä tuntui niissä. Syytän siitä tosin perjantain salitreeniä. Mutta onnea on kehittyminen. Volttikäännöksetkin menivät varsin mukavasti. Selkää uidessa onnistuin pari kertaa tekemään volttikäännöksen selkäliukuun ilman, että nenä ja sitä myöten keuhkot olivat täynnä vettä. Jee!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Miksi viherpirtelöihin pitää laittaa hedelmiä?

Siksi että ne maistuisivat paremmilta? Mutta mitä jos ne hedelmät haluaa syödä sellaisenaan ja yrittää vielä pitää niiden määrän kohtuullisena? Ostettuani jonkin aikaa sitten kunnon blenderin, olen vilkuillut kymmeniä blogipostauksia smoothiesta, pääasiassa vihersellaisista. Lähes kaikissa vihannesten maku halutaan peittää hedelmien makeudella. Koska en löytänyt itselleni sopivaa reseptiä, päätin lähestyä pirtelöitäni trial and error -tyylillä. Ensin kokeillaan viherversioita ilman hedelmiä, mutta jos ne ovat ihan kamalia, niin sitten yritetään korjata hedelmillä.



Mutta eivät ne ole kamalia. Quelle surprise! Olen vuosia mehubaareissa välttänyt kaikkia mehuja ja smoothieta, joissa on kasviksia. Ihan ennakkoluuloisuuttani. Ihan turhaan. Suosikkini on ehkä niinkin yksinkertainen versio kuin pinaatti ja/tai lehtikaali ja rahka. Okei, okei, herkkuversio kyllä mansikoilla tai banaanilla. Joskus laitan siihen myös avokadoa tai pähkinöitä tai...

Treenaan aikaisin aamuisin ja joskus on vaikea syödä treenin alle, silloin ihan tavallinen proteiinisheikki on mielestäni hyvä vaihtoehto. Tänään kokeilin tuunata sitä pinaatilla. Kokeilu, jonka olin valmis kaatamaan suoraan viemäristä alas. Voitte kuvitella mikä iloinen yllätys oli todeta, että suklaanmakuinen heraisolaatti ja pinaatti sopivat hyvin yhteen!


Kuten huomaatte, minä haluan vihersmoothieni proteiinilisällä. Jotkut vihersmoothieiden puolestapuhujat eivät ole lisäproteiinin kannalla, koska sitä ja kaiken maailman antioksidanttejahan saa lehtiviherästä ja pähkinöistä ja siemenistä. Minä nyt kuitenkin tykkään maitorahkaan tehdystä smoothiesta. Myös herkkä vatsani on sen kannalla. Lihastohtorikin vastikään muuten kirjoitti proteiinin saannin optimoinnista tarpeen tyydyttämisen sijaan. Lukaiskaapa, jos ette vielä ole juttua nähneet.

Niin rawkstar en ole, että pureskelisin smoothieni. Ainakaan vielä.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pystäri on päivän inhokki

Pystypunnerrus käsipainoilla on ehkä kaikkien aikojen inhokkiliikkeeni. Ainakin tänään. Pelkästään kässäreiden nosto alkuasentoon tuntui vaativan hirveän psyykkaamisen - siis sitä mentaalipuolen hommaa, jota en oikein tajua. Sarjat tuli lopulta kuitenkin tehtyä ihan kiltisti PT:n valvovan silmän alla. Nyt voi taas hetken olla onnellinen ja kuvitella, että sinne olkapäihin tuli hitunen lisää voimaa ja lihaa.

On tuo epämukavuusalueelle meno silti aina yhtä inhottavaa. Eilen uidessa meinasin jäädä 50 metrin mukavuusalueelleni räpiköimään, mutta jotenkin sain viime metreillä sen pidemmän vaparipätkän hoidettua alta pois. Eilinen uinti ei kyllä ollut mikään mukavuusuinti. Otti niin voimille, että oli pakko pitkästä aikaa nukkua kunnon päikkärit, että kroppa pääsi palautumaan.

Step Upin kortti
 
Tänään oli kevään toiseksi viimeinen balettitunti. Mukava tunti kuten aina, mutta epämukavuusalueelle pääsin sielläkin. Koreografia nimittäin vaatii ympyrässä eri suuntiin liikkumista, jolloin joutuu miettimään omat askeleensa ja asentonsa ihan itse eikä voi katsoa peilistä tai kenestäkään muusta mallia. Suuntavaistokin menee ihan sekaisin. Olen tässä vuosien saatossa harrastanut tanssia muutamaan otteeseen, mutta aina alkeistasolla, enkä koskaan ole joutunut tekemään tuolla tavalla haastavaa koreografiaa. Askeleet ovat monestikin olleet hankalampia, mutta suuntien kanssa en ole muistini mukaan koskaan joutunut tekemään sen kummemin töitä. Onneksi keho ja aivot synkkasivat lopulta ainakin jollakin tasolla. 

Puhuvat, että kehittyy, kun rohkeasti astuu epämukavuusalueelleen. Minun on sitten parasta aamulla herätä Phoenix 2.0 -versiona tai en ala millekään. 

lauantai 11. toukokuuta 2013

Viikon kohokohdat

On niin ihanaa, kun aurinko paistaa ja on lämmintä, ettei oikein malta bloggaillakaan. Nyt kuitenkin pikaisesti katsaus viikon kohokohtiin.

Phoenix
Iltakävelyn päätteeksi kuva blogia varten.
 Itse kävelin lämpimässä ilta-auringossa,
seurana ollut rakas serkku ulkoilutti pientä
poikaansa sateessa Rovaniemellä.
 

Maanantaina treenasin yläkroppaa ja vinopenkki näytti tältä: 4 x 8 x 15. Eli otin ne 15 kilon kässärit nyt rohkeasti käyttöön. Toistoja on suhteellisen vähän, mutta hei, 15 kiloa! Viimeisen sarjan viimeiset toistot nostattavat kyllä sellaisen punan kasvoille, että siinä jää paloautokin kakkoseksi. Onneksi ei suoni katkennut päästä.

Tiistaina uinti ei kulkenut. Kilometrin polskin, mutta taisi edellisen päivän treeni verottaa voimia. Ei siitä sen enempää. Pyöräily hallille muuten todisti, että peppu ei ole vielä sopeutunut satulaan...

Keskiviikkona oli jalkapäivä. Se sujui hyvin, vaikka pakaraoissa ja reisissä, varsinkin takareisissä, tuntui vielä DOMS:t perjantain treenistä. Melkein viikko treenin jälkeen, vaikka saattaapi tuo pyöräilyn aloittaminenkin vaikuttaa. Olipa hauskaa, kun muutamissa liikkeissä sai pakaroihin juuri tuon viivästyneen lihaskivun takia ihan erilaisen tuntuman kuin tavallisesti.

Torstaina uinti kulki jo paremmin ja varsinkin käännökset sujuivat aika hyvin. Sain vieläpä radan koko ajaksi itselleni, koska aurinkoisena helatorstaina ihmiset eivät ihan selvästi halunneet keskellä päivää tulla uimaan. Hyvä niin. Sain tehdä rauhassa myös tekniikkaharjoituksia uinnin päälle.

Eilen salilla tapahtui sellainen ihme, että lopultakin tajusin kunnolla, mikä se pumppi oikein on. Ihmettelin, että miten hauis tuntuu jotenkin liian isolta, vähän kuin se olisi tiellä ja sitten välähti. Tänään hehkutin sitä kaverille, joka totesi lakonisesti, että "En tiedä, mikä se on." Ja jatkoi sitten: "Jaa, nytkö on kuulumiset vaihdettu, kun sä alat puhua salijuttuja." Sali- ja muut liikuntajutut ovat minun kuulumiseni. Niin se vain nykyään menee.
 


lauantai 4. toukokuuta 2013

Karboniitin sulatusta

Pyöräni ei ole ollut vain talviunilla, vaan suoraan sanoen ihan karboniittijäädytettynä useamman vuoden. Olen sen sulattamista parinakin keväänä suunnitellut, mutta toteutus on tökkinyt. Kun se ilman pumppaaminen renkaisiin on niin ylitsepääsemättömän hankalaa!

Pyörä


Mutta eilen päästin salilla sisäisen Hulktareni (kuulostaapa oudolta, ja onko väärin sekoittaa Marvel ja Star Wars universet samaan juttuun?) valloilleen, ja sillä raivolla mentiin vielä tänäänkin ja pyörävanhus sai ilmaa renkaisiin ja öljyä ketjuihin. Jaanaban triathlon-harrastuksen (intohimon) seuraamisella on varmasti ollut oma vaikutuksensa. No anyhoo, piti tietysti heti lähteä testaamaan pikku lenkki. Että osaako sitä vielä. En tajua, olen kamalan epävarma nykyään omista kyvyistäni. Yleensä ihan turhaan. Pyöräilin uimahallille ja takaisin, seitsemisen kilometriä yhteensä. Tarkoitus on siis jatkossa sytkytellä hallille sen sijaan, että otan bussin, koska nopeammin pääsen sinne pyörällä.

She-Hulk
Kuva on luvatta Comicvinen sivuilta kopioitu.

Se kävi hyvin palauttavasta lenkistä näin lepopäivänä (terassikausi tuli myös avattua aiemmin päivällä) eilisen superhyvän ja järkyttävän tuskaisen pakara- ja jalkatreenin jälkeen. Siihen oli sitten hyvä tehdä päälle vähän putkirullailua ja kunnon venyttelyt. Voinko vain sanoa, että IT-jänteiden rullaus on yhtä helvettiä, hikikin tulee siihen malliin, että voisi kuvitella paholaisen polttelevan kokkoa vieressä. Hierojalla käymisessä on se hyvä puoli, että joku toinen hoitaa sadistin roolin, mutta rullaillessa pitää ottaa sekin rooli itse, joten usein tekee mieli jättää kesken ja mennä nurkkaan uikuttamaan.

No, palkinnoksi sain kuitenkin huippufiilikset - sekä pyöräilystä että kehonhuollosta - ja lisäksi tiedossa on vielä tätä ja Supernaturalia.




torstai 2. toukokuuta 2013

Peruskuntolenkki

Lenkkeily anaerobisella sykealueella on minulle ihan normaalia. Jaksan juosta hyvinkin sen kymmenen kilometriä. Peruskuntoa pitäisi kuitenkin kehittää, joten yritän lisätä aerobisella sykealueella tehtäviä lenkkejä.

Lampi
Onhan se ihanaa lenkkeillä ilta-auringossa.
Ajatus ei ole erityisesti kiehtonut, sillä tiesin, että se vaatii hölkän sekaan pätkiä, jotka joudun kävelemään, sillä sykkeeni nousee hyvin herkästi. Tänään sain itseni kuitenkin kokeilemaan sitä. Onhan se mielekkäämpää kuin pelkkä kävely. Saa edes välillä vähän vauhtia ja haastetta tekemiseen. Reilut 7 kilometriä kevyttä menoa.

Mietin tässä, että jos toukokuun omistaisin aerobisille sykkeille. Kuun lopussa se sitten selviää, onko siitä ollut jotain varsinaista hyötyä.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Proteiinileivontaa

Olisin halunnut munkin. Söin nimittäin kavereiden järjestämissä bileissä eilen oikein herkullisen munkin - tai kaksi... Kotona tehtyjä. Nam. Sokerihiirelle jäi tietysti himo päälle. Päätin sitten leipoa banana breadin korvikkeeksi. Enkä ihan mitä tahansa banana breadiä, vaan proteiiniversion, johon ei tule sokeria tai vehnäjauhoja. 


Banana breadhän ei siis ole leipä vaan pikemminkin kuivakakku. Tuo nimeäminen voi hämmentää suomalaista, mutta kuten sanottua, banana bread on kakku, jonka kanssa jenkit tarjoilevat voita, maapähkinävoita, joskus jopa jäätelöä tai tuorejuustoa. Se myös lämmitetään yleensä ennen syöntiä. Mutta koska näin suomalaisittain sitä voi ajatella kuivakakkuna, niin sen voi ihan hyvin syödä kylmänä ja ilman lisukkeita. Tai sitten niillä lisukkeilla, jos siltä tuntuu.

Leivoin kakun Protein Pow(d)er -blogia pitävän Annan reseptillä, vähän muokattuna. Alla oma versioni reseptistä.

2 keskikokoista banaania (kypsää)
22 g kookosjauhoja
3 munaa
2 munanvalkuaista
1,2 dl kaurahiutaleita
1,2 dl kaseiini-heraa, maustamatonta (hera tai kaseiini molemmat käyvät)
1,2 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
reilu 1 tl vaniljauutetta

Sekoita kaikki aineet ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes puutikulla tai vaikka veitsellä kokeiltuna siihen ei jää taikinaa.

Anna oli käyttänyt banaaniheraa, mutta koska minulla oli vain maustamatonta Fastin Cook-bake-cake-proteiinia, niin käytin sitä. Vaniljahera sopisi varmasti myös. Lisäsin taikinaan vaniljauutetta juuri siksi, että proteiinijauhe oli maustamatonta. Pähkinät taas jätin omasta versiostani tällä kertaa pois. Maidon voi korvata manteli- tai kauramaidolla.

Kakku on ihanan kostea ja vaikka se uunista otettaessa näyttää varsin kuohkealta, niin omani lätsähti nopeasti. Se ei onneksi vaikuta makuun. Miltä se sitten maistui? Ihan hyvää, ei makeaa eikä kovin voimakasta makua. Banaanihera olisi varmasti lisännyt banaanin makua. Tai kokonaisen banaanin upottaminen keskelle kakkua ihanaksi banaanisydämeksi. Vinkki, vinkki. Suklaan makuisella heralla tai oikealla suklaalla tästä saisi suklaanmakuisen kakun. Kanelia, kardemummaa... Vain mielikuvitus on maustamisessa rajana.




Bileiden ja leipomisen lisäksi vappuuni kuului yläkropan treeni ja kunnon venyttely koko kropalle. Tämän pitäisi olla kevyt viikko, mutta teen sen varmaan jotenkin väärin.