Ennen oli aina niska ja hartiat jumissa, pää kääntyi jos kääntyi. Läppärin edessä 8+ tuntia päivässä, etäpäivinä vieläpä sohvalla kippurassa, ei edelleenkään tee hyvää, mutta salitreeni auttaa. Ennen oli kipukoukku päivittäisessä käytössä. Eilen tajusin, että en ole sitäkään käyttänyt muutamaan kuukauteen.
Tänään kävin hierotuttamassa selän ja hartiat. Kyllä sieltä mukavasti löytyy kireyttä, mutta ei mitään pahempaa. Vaikka osa varmasti johtuu tuosta epäergonomisesta työasennosta, niin osa tulee varmaan lihaskuntotreenistä. Oli ihan nautinnollinen sessio, mitä nyt naama turposi ihan kunnolla siinä maatessa ja arpisen näköiset painaumat jäi. Että voi ihminen näyttää pelottavalta. Hieroja otti vähän pakaroita ja takareisiä selkähieronnan yhteydessä, koska alaselkä oli sen verran kireä. Totesi, että takareidet ja pakarat ovat niin jumissa, että kyllä niitä pitäisi hierotuttaa ihan kunnolla. Joo. En kehdannut sanoa, että reilu viikko sitten ne hierottiin oikein kipeämmän kautta ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta kai se pitää uskoa, että siellä on ihan oikeat lihakset läskien alla ja että sali- ja hölkkätreeni pistää paikat kireälle.
Se jalkojen hieronta oli jotain kamalaa. Olin kuullut, että se voi sattua. Ja sitä se teki. Se paperilakana vaihdettiin puolessa välissä, kun hikoilin sen märäksi. Ähisin siinä ja nauroin hysteerisesti välilä. Nauru ei ole normireaktioni kipuun, mutta jos en olisi nauranut, niin olisin itkenyt. Hieroja varoitteli, että jalat ja pakarat voivat olla seuraavana päivänä kipeät. Olivathan ne, mutta ne olivat sitä jo siitä hierontasängyltä noustessa. Hyvä, että sain farkut ja kengät jalkaan. Sama homma tänään: takareidet kipeinä, vaikka tämänpäiväinen oli suoranaista hemmotteluhierontaa siihen viimekertaiseen kidutukseen verrattuna.
En ole intohimoinen kehonhuoltaja. Inhoan pilatesta. Se on hidasta ja ärsyttää iskiashermoa. Hathajoogaa olen kokeillut vuosikymmen sitten, siinä kivointa olivat ne vähän haasteellisemmat liikkeet. Olen liikunnassa vähän sellainen tehokkaan tavoittelija. Tanssikin, joka on aina ollut sydäntä lähellä, tuntuu liian löysältä. Tiedän, että tanssi on kova urheilulaji sitä aktiivisesti harrastaville, mutta jos aika menee askelten hakemiseen, niin ei siinä sykettä nosteta.
Yritän kyllä venytellä. Olin nuorempana notkeahko ja haluaisin edes entiselle tasolleni. Haluaisin myös venytellä pohkeet ja akillesjänteet siihen kuntoon, että kyykkyistunta onnistuisi vaivatta kantapäät maassa. Äitini istui koko ikänsä kyykyssä - jopa kukkapenkkiä laittaessaan, samoin veljeltä asento onnistuu edelleen luontevasti. Itselläni oikean jalan akillesjänne on lyhentynyt selvästi ja kantapää irtoaa maasta. Venyttelen salitreenin jälkeen, vaikka pitäisi se parisen tuntia odotella, mutta koska treenaan aamulla, niin keskellä työpäivää sitä harvemmin tulee venyteltyä. Venyttely on kyllä mukavaa, se on vähän kuin hierontaa lihaksille. Toivottavasti Elixian syysohjelmassa on joku sopiva tunnin venyttely, joka sopii muuhun treenaamiseen, niin lisäisin sen harjoitusohjelmaan.
Tänään kävin ystäväni kanssa Pizza Hutissa. Keskustelimme karkkien mausta. Jos niitä oikeasti alkaa maistelemaan, niin eivät ne useinkaan maistu oikeasti hyvältä. Kokeilepa vaikka jollain pehmeällä hedelmäkarkilla. Silti niitä tulee syötyä, usein enemmän kuin edes haluttaa. Jäin sitten miettimään myös tämän Supreme-pizzani makua. Ei sekään oikeasti maistunut hyvältä. En ole suuri pizzan tai hampurilaisten ystävä, vaikka joskus niitä syönkin. Tänään jäi kanasalaatin himo. Ehkäpä sitä sitten huomenna. Siitä jää varmasti myös parempi mieli.