maanantai 31. joulukuuta 2012

Kipua pakaraan

Kai se vuosi pitää lopettaa sillä fokuksella, millä se on aloitettukin. Salilla tänään siis jalkapäivä ja hain lisäksi ohjelman ulkopuolelta vähän ekstraa pakaroille. Oli rankka treeni, mutta on se niin älyttömän hyvä tunne, kun sen treenin on saanut tehtyä ja pääsee saunan lauteille rentoutumaan.

Aina yhtä tyylikkäänä. ;D
Tässä vaiheessa askelkyykkykävelyt ja bulgarialaiset takana,
joten vähän jo rohkenee hymyillä.
Otin lämppää ja loppuverkat juoksumatolla. Kaikki irti jaloista, mitä lähti. En edelleenkään tykkää juoksumatosta. Se ei vain sovi jaloilleni/askellukselleni. Kyllä sillä silti eniten kaloreita kuluu ja kun nuo ulkona juoksut ovat vähän jääneet, niin pitää se jotenkin yrittää juoksukuntoa ylläpitää.


Pakaroita jännittäessä tiedän treenin menneen perille sinne minne pitikin. Kerrankin. Kun tuntuma on yleensä aika huono noissa pakaroissa, niin jos se tuntuu edes jotenkin treenin jälkeen, niin olen siitä aina innoissani. Oikea pakara on muutenkin kipeänä, samoin kuin niska ja oikea kyynärpää. Kaaduin lauantaina jäällä. Oikein sellainen kunnon banaaninkuoriliukastuminen selälleen niin, että pääkin tärähti maahan. Paino laskeutui kai vähän enemmän tuolle "huonolle" puolelleni, joten oikea pakara on kipeä. Pahin se on juuri siitä iskiashermon kohdalta, joten toivottavasti se hermo vain ärsyyntyi paineesta, eikä sen kummempaa.

Hyvä alku päivälle saa hyvää jatkoa, kun saan ystäviä luokseni istumaan iltaa ja uutta vuotta vastaanottamaan. Pitääkin alkaa valmistelemaan tarjoiluja.

Iloisia yllätyksiä ja treeni-intoa kaikille uuteen vuoteen!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kinkun sulatusta

Aloitetaan tunnustuksella. Ei se kinkku varmaan vyötärölle ehtinyt kerryttää ekstraa, mutta ne muut herkut... Pakko myöntää, että kun niitä konvehtirasioita alkoi näkyä kotona, niin itsekuri hävisi kummasti jonnekin pakkaseen, josta en sitä viitsinyt lähteä etsimään. Päädyin jopa itse ostamaan pari. Leivoin myös jouluksi sieluni kyllyydestä.

En erityisesti välitä ruoanlaitosta, mutta leipominen on kivaa. En tosin leivo juuri koskaan omassa kotonani, vaan vain kun käyn lapsuudenkodissani. Siellä kun on sitten muitakin syömässä tai ainakin ne leipomukset voi antaa toisille tai pakastaa. Pakastaminen ei toimi minulle; jyrsisin varmaan jäistä känttyä sokerinhimossani, jos tilanne äityisi pahaksi.

Tunnustuksista siirrytään kuvailemaan päivän treeni. Kävin PT:n ohjauksessa TRX:llä kurittamassa kroppaa. Onhan tässä reilu viikko oltu tekemättä mitään. Oli kamalan ihanaa! Rankkaa. Yläselässä tuntuu nyt oikein kunnolla. Tein neljä kierrosta neljää eri liikettä (punnerrus, soutu, yhden jalan kyykky ja vatsa) TRX:llä ilman taukoja. Päälle vähän ojentajia ja hauiksia käsipainoilla supersarjana ja lisää vatsoja ja sittenpä sitä tunsikin tehneensä jotain. Forkuissa nuo TRX-liikkeet, varsinkin punnerrus ja soutu, tuntuvat melkein pahimmalta, kun puristan niin kovaa.

Kovasti salilla oli väkeä, vaikka ei ole edes tammikuu vielä. Olin siellä alkuiltapäivästä, koska vietän tässä vapaita. Ensi viikon keskiviikkona 2.1. alkaa taas normaali rytmi. Aamulla salille, ruokailut kuntoon, tiristetyt kilot blogiin (iik, niitä tuloksia on sitten parasta tulla), uinti- ja juoksutreenit taas ohjelmaan. Tanssi on nyt vähän haasteellinen, koska sitä reggaetonia haluaisin jatkaa, mutta EtnoFitnessillä ei ole sopivaan aikaan sopivan ohjaajan tuntia. Ehkä kokeilen BailaBailan reggaetonia. Tai sitten otan vain StepUpilta vähän showta. On tässä muutama päivä aikaa vielä mietiskellä.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Lähiruokaa

Olen kotona joulun vietossa ja kaupasta nappasin mukaan paikallisen leipomon ohrarieskan. En ole ikinä ollut erityisen innokas leivän syöjä, mutta tätä lappilaista herkkua pitää saada aina, kun käyn kotona. 

Kursulaisen pieni ohrarieska


En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta sehän on aitoa perinne- ja lähiruokaa. En todellakaan surffaa ruokatrendien huipulla, eikä täällä kyseistä rieskaa tai saman leipomon ruisrouheleipää mainosteta erityisesti lähiruokana. Eivätkä paikalliset ajattele poroa, hirveä, metsäkanalintuja, sorsia, jänistä, kalaa tai marjoja luomuna. Eipä niitä kyllä kaupasta ostetakaan, joten täällä onnistuu välttämään tuollaiset trendikkäät ruokakuvaukset. Turisteihin ne voisivat kyllä vedota.


Tämän perän ohraleipä ei ole samanlainen kuin pohjalainen ohrarieska, vaan paksumpi ja ehkä kuivempi leipä. Parasta ihan voin kanssa tai jos haluaa, niin poroa tai graavilohta päälle ja on ehkä vielä parempaa. Itse syön kyseistä leipää vain tuoreena eli samana päivänä leivottua, sillä se todellakin kuivuu varsin nopeasti. Täällä tuoretta, lämmintä leipää saa kaupasta joka arkipäivä (ei siis paisteta kaupassa vaan leipomossa muutaman kymmenen kilometrin päässä kirkolta). Usein se loppuu kyllä ennen iltaa, joten kaupassa käynti kannattaa ajoittaa aamupäivälle.

Kursulaisen ruisrouheleipä
Ruisleipää meillä menee kovasti (kuten kuvasta näkyy)
ja sitä löytyy aina myös pakastimesta.
Itse en tätä juurikaan syö.



Meillä ei kotona leivottu itse ohraleipää, vaikka äiti innokas kokki ja leipuri olikin. Hoitotädillä sen sijaan oli leivinuuni ja siellä leivoimme rieskaa. Oli ihana saada itse leivottuja pieniä ohraleipiä. Mehän teimme ne lasten kokoon eli miehen kämmenen kokoiseksi. Kaivan jostakin pari vanhaa kuvaa minusta, veljestäni ja ystävästämme leipomassa ja postaan ne myöhemmin kunhan pääsen skannerin äärelle (joulun jälkeen).

Mänty
Kotipuu. Tämä on minulle eräänlainen kotipihan merkki.
Lunta on saman verran kuin pääkaupunkiseudulla.



tiistai 18. joulukuuta 2012

Olo on kuin Michelin-ukolla

Joillekin on kuulemma ihan työn takana lihoa. Hohhoi, eipä ole täällä sitä ongelmaa. Napit vaan paukkuu, kun tämä nainen kerää vararavintoa pitkän talven varalle. Syömiset ovat siis menneet miten sattuu viimeisen kuukauden ajan. Olo on sen mukainen. Paksu. Täysi. Ahdistava. Puntarille nouseminen ei kiinnosta yhtään.

Olen vähän ajatellut, että joulun jälkeen sitten, mutta kyllä nyt ahdistaa sen verran kovasti, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja nousen aamulla vaa'alle. Vyön kireys ja kasvojen pyöreys on kyllä jo kertonut suunnan hyvin selvästi, mutta otetaan nyt ihan lukukin, niin on sitten uusi konkreettinen viesti aivoille, että "tarttis tehdä jotain".

Luin joskus jostakin, että ihmiset jotka punnitsevat itsensä säännöllisesti onnistuvat pitämään painonsa paremmin kurissa. Vaa'alla on vain paljon kivempi käydä, kun ruokailut ovat kunnossa. Silloin kun ei ole, niin kummasti se puntari pysyy tuolla vaatehuoneen perällä. Taidan tammikuusta lähtien alkaa julkaisemaan painossa tapahtuneen muutoksen blogissa viikottain, niin on sitten pakko selvittää se paino. Luulisi sen sitten motivoivan myös pudottamaan painoa, kun eihän sitä häpeää kestä kukaan, että viikko viikolta paino nousee tai junnaa samassa.

Joulupuuron teen silti punaiseen maitoon ja voihin, enkä aio tuntea siitä syyllisyyttä. Konvehdit yritän jättää kauppaan, sillä se viime viikonlopun kokeilu oli pettymys, joten mitäpä sitä turhaan ostamaan sellaista, mikä ei oikeasti edes maistu.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Lauantain jalkatreenin kuulumiset

Tämä oli nyt toinen lauantai perätysten, kun kävin salilla. On siellä sitä populaa. Yleensä treenaan vain arkiaamuisin. Näin lauantain onni oli, että nykyisessä ohjelmassa on niitä askelkyykkyjä, jotka eivät vaadi tankoa tai laitetta. Kaipaan kyllä tauolla olevia takakyykkyä ja suorin jaloin maastavetoa (SJMV). On siinä jotenkin oma fiilis, kun saa kunnolla raudan kanssa ähertää.

12 kilon kahvakuulat.

Alkuun siis askelkyykkyjä taakse noilla 12 kilon kuulilla. Päälle bulgarialaisia askelkyykkyjä, jotka saivat taas oikean etureiteni polttelemaan niin, että tuntui kuin joku lihansyöjäbakteeri olisi liuottanut lihasta. Tämä siis todellakin silloin kun vasen jalka tekee työn, joten on se nyt kumma. Tai ei se oikeastaan ole, sillä olen pari vuotta selkävaivojen takia seisonut paino vasemmalla jalalla. Siitä maksetaan nyt.

Inhosin ennen reiden koukistajalaitetta, mutta SJMV on tuonut voimaa takareisiin, joten nykyään se ei tunnu enää niin inhottavalta. Toki painojen lisääminen pitää liikkeen raskaana, mutta siihen on tottunut.

Reiden koukistuslaite.

Vajaa puoli tuntia juoksumatolla treenin päätteeksi auttaa kummasti kuluttamaan kaloreita. Olin kyllä sillä juoksumatolla puhtaasti juoksukunnon takia. Sarkastisesti totean, että suorastaan nerokas idea näin jalkapäivänä. En tykkää juoksumatosta ja hölkkäilin kaiken lisäksi jumppatossuilla, joten jalat hikosivat ja jalkapohjiin sattui liian pehmustettu jalkine. On sitä vaan niin tottunut niihin Bikiloihin. Lovea tuonne kenkähyllyyn päin. En tiedä, miten ne matolla toimisivat. Olen pari kertaa juossut sukkasillaan treenin päätteeksi, mutta se alkaa kivistämään oikeaa etummaista säärilihasta.


Ja sitten olinkin valmiina saunomaan. Onko mitään parempaa kuin sauna treenin päälle? Enpä usko.


Sen pituinen se. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Konvehdit 6 - Phoenix 0

Miten tässä näin pääsi käymään?
 
Hyasintti, tuikkuja ja Marabou Symphony.

Varsinkin kun eivät nämä tänä vuonna ole edes kummitelleet mielessä. On ollut todella helppo ohittaa joulusuklaakeot kaupassa. Muut herkut ovat kyllä vietelleet puoleensa. Eilen joulusuklaat tulivat kaverin kanssa puheeksi ja annoin itselleni luvan käydä ostamassa konvehtirasian. En niinkään harmittele sitä, että söin näitä, vaan sitä että ne eivät maistuneet hyvältä (söin silti).


Hyasintti, tuikkuja ja Marabou Symphony.Marabou Symphony

Pitää lähteä salille jalkoja rääkkäämään.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Puristelua

Tänään treenasin yläkroppaa. Oli kaikin puolin hyvä treeni, mitä nyt forkut ottivat taas itseensä ihan turhaan. Ohjelmassa ei ole montaa liikettä ja vetoa tulee vain ylätaljassa ja TRX-soudussa. Silti ojentajat taljassa ja hauiskäännöt polttelivat kyynärvarsia niin kuin olisi treenannut alle enemmänkin. Teen punnerrukset TRX:llä, joten siinä tietysti tulee puristettua niitä remmejä ja olen muutenkin sellainen puristelija, että entinen PT aina sanoi, että kyllä ne käsipainot/remmit/tanko vähämmälläkin pysyy käsissä. En usko...

TRX-remmit

Eilen puristeltiin minua. Kävin hierotuttamassa jalat ja yläselän. Jaloille tuli sen työmatkan takia vähän turhan pitkä tauko, yli viisi viikkoa. Minun reisilleni se tarkoittaa täysjumia. Olihan taas tuskaa. Varsinkin oikea etureisi oli niin kipeä hierottava, että oli pakko pyytää keventämään otetta. Ensimmäistä kertaa. Nauroin melko hysteerisesti kyseisen kohdan hieronnan ajan. Nauruhan rentouttaa, joten ehkä siitä oli jotain apua sekä hierojalle että minulle.

Soutulaitteen näyttö. 2000 m alle 9 min.
Yläkroppa-treenin alle tykkään lämmitellä 2000m soudulla.
Tänään jalkojen venytykset sujuivatkin sitten oikein mukavasti. Yläkroppapäivinä on mielestäni hyvä tehdä salilla kunnon venytykset jaloille, koska silloin on valmiiksi salilla, mutta ei ole rääkännyt jalkoja. Kotona on aina muka jotain parempaa puuhaa kuin venyttely.

Muuten, keskiviikon pakaratreeni sai pienet DOMS:it eli viivästynyttä lihaskipua keskimmäisiin pakaralihaksiin ja melkein tuntuu myös oikeassa isossa pakaralihaksessa. Yay! Jos mun pepussa alkaa näin nopeasti tuntumaan, niin sehän on aika upeaa ja palvon PT:täni ikuisesti.

Loppuverkka 25 min crossarilla,
että jalat lämpeni venyttelyä varten.
Resistance oli tosin 12 ei 1.
Muuta hyvää tällä viikolla: Metallica on lopultakin Spotifyssä ja tänään muistin kerrankin ottaa kännykän salin puolelle, joten sain pari kuvaa blogiin. En tosin sitten kesken treenin ehtinyt kuvailla, joten nämä ovat vain alusta ja lopusta. Pitää varmaan harjoitella taukojen aikana kuvaamista, mutta olen nyt tyytyväinen, että sain edes jotain kuvattua. Ai niin, kauneimmat joululaulut on ihana traditio ystävän kanssa ja kuuluu myös viikon kohokohtiin. Kävimme tänä vuonna Temppeliaukion kirkossa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

(K)ankeat kankut

Taas yritettiin aktivoida pakaralihaksia PT:n ohjauksessa. Ihan ensimmäiseksi jouduin - ta-daa - reiden loitontajalaitteeseen. Nokka nykkyrällä kysyin: "Oikeasti?". PT:llekin oli ensimmäinen kerta, kun käytti kyseistä laitetta tällä salilla. Tajusin kyllä nopeasti, miksi se sopii minulle.

Laitteessa tehtävä liike aktivoi hyvin keskimmäistä pakaralihasta. Sain sen tuntumaan juuri siellä, missä piti! Ihmeiden ihme. Keskimmäiset pakaralihakseni ovat heikot ja niiden vahvistaminen on selkävaivojen takia todella tärkeää. Olen tehnyt samaa liikettä ihan kylkimakuulla monesti treenin päätteeksi ja sillä saan myös tuntumaa oikeaan lihakseen. Ei tällä laitteella siis mitään pääliikettä tehdä, mutta sillä voi selvästikin herätellä lihasta ennen muuta treeniä tai harjoitusten päätteeksi herutella viimeisetkin voimat.

Tuon alkuaktivoinnin jälkeen kankut saivat kyytiä erilaisilla lantion nostoilla ja askelkyykkyvariaatioilla. Bulgarialaisesta askelkyykystä on muuten sanottava, että se on ihan killeri oikealle etureidelleni (siis silloin kun vasen jalka ja pakara tekevät työn oikea etureisi venyy kivuliaasti). On varmaan taas ihana käydä hierojalla huomenna... Mahtavaa oli, että iskias ei harjoituksissa vaivannut lantion nostoja lukuun ottamatta ja jalkaprässissä treenin lopussa tuntui väsymystä oikean pakaran keskiosassa. Juuri siinä mistä iskias yleensä lähtee valumaan nilkkaan. Lihaskipu tuntuu niin hyvältä iskiaskipuun verrattuna.

Pieni ilonaihe tänään oli siis niiden pienempien pakaralihasten löytyminen. Iso ilo isojen pakaralihasten tuntumasta antaa vielä odottaa itseään, mutta sain taas uskoa siihen, että ehkä sekin päivä koittaa.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Vaparin kulmakivi

Hengitys. Vaparia on vaikeaa ellei mahdotonta uida, jos hengitys ei suju. Tänään hengästytti kovin. Mietin, onko tauko tiputtanut kunnon jo niin alas, ettei uinti kulje vai mikä mättää. Päätin sitten kokeilla hengitystä joka kolmannella vedolla. Kummasti korjaantui pahin hengästyminen, kun ehti puhaltamaan keuhkot paremmin tyhjäksi. Se menee kai niin, että jos ei saa puhallettua kaikkea ilmaa veteen, niin keuhkoihin alkaa kerääntyä hiilidioksidia, jolloin hapelle jää vähemmän tilaa ja alkaa hengästyttämään.

Olen tämän aiemminkin todennut, mutta yleensä otan happea silti joka toisella vedolla. Se on kai kuntouimareiden yleisin tapa. Pystyisin ehkä ottamaan happea joka neljännellä vedolla, mutta pelkään jotenkin, että happi ei riittäisi. Olisi kyllä tärkeä tottua siihen, että keuhkot ovat uidessa välillä kovilla. Ainakin jos aikoo kehittyä sunnuntaiuimaria paremmaksi.

Joka kolmannella vedolla hengittäminen tarkoittaa sitä, että happea pitää ottaa vuoroin vasemmalta vuoroin oikealta puolelta. Minulle oikealta hengittäminen on selkeästi helpompaa. Se onkin suurin syy, miksi yleensä otan happea joka toisella vedolla. Pitäisi vain harjoitella, niin kyllä se vasenkin puoli paranisi. Hengittäminen molemmilta puolilta tasoittaisi varmasti myös puolieroja vartalon kierrossa ja vedoissa. Kun hengitän vain oikealta, jää kierto oikealla kyljellä vähän vajaaksi, joten vasen käsi ei nouse yhtä ylös kuin oikea ja oikea veto vedessä puolestaan on "suorempi" kuin vasen.

Ilmoittauduin Poseidonin lyhyelle vapari-kurssille, joka alkaa tammikuussa. (Siellä on muuten hyvin vielä tilaa, joten mukaan vain, jos kroolin oppiminen kiinnostaa.) Ehkä sieltä saa uusia virikkeitä ja toivottavasti harjoitellaan myös niitä volttikäännöksiä ja ehkäpä jopa hyppyjä. Se olisi sitä lapsellista hauskaa minulle. Tänään lopettelin taas volttiharjoituksiin ja tällä kertaa päätin kokeilla myös kääntymistä vatsalleen, mutta käsipohjaksihan se meni. Kivaa se oli silti.

torstai 6. joulukuuta 2012

Voihan pylly

Olen tässä odotellut viivästynyttä lihaskipua pakaroihin, mutta ei kuulu. Treenattiin eilen PT:n kanssa peppua ihan tosissaan, mutta hänkin totesi sen minkä itse jo tiedän eli erittäin voimakkaan etureisidominanssin. Minun on siis vaikea saada mitään tuntumaan pakaroissa. Takareidet ottavat kyllä ihan kivasti treenin vastaan ja etureidet todellakin. Mutta ne pakarat. Olen aiemminkin sanonut, että joko minulla on supervoimakkaat pakarat tai sitten sinne ei vain mene treeni perille, koska etureidet omivat kaiken.

Takakyykky jätettiin ohjelmasta nyt toistaiseksi kokonaan pois. Yritetään saada liikkuvuutta paremmaksi ja tasoitettua puolieroja ja katsotaan tilanne sitten uusiksi. Askelkyykyt ja askelkyykkykävelyt jäävät kyllä ohjelmaan. Venyttelyitä lisättiin myös ennen treeniä, koska lantion, lonkan, alaselän ja jalkojen lihakset ovat niin kireät, että kun kerroin pitäneeni lähes kahden viikon salitauon PT:n kommentti oli "Hyvä!". Kuinka monta kertaa saa kiitosta, että lintsaa treeneistä? Fysiatri ja PT ovat siis molemmat keventämisen kannalla. Ottaa vähän tiukille hyväksyä, että pitää rauhoittaa treenejä, että pääsee parempaan kuntoon. Mutta tehdään nyt niin.

Tänään kävin treenaamassa yläkroppaa uudella ohjelmalla. Painojen arvioiminen oli haasteellista, koska mukana on liikkeitä, joita en ole vähään aikaan tehnyt ja huomasin, että rautaa saa lisätä selkeästi aiempaa enemmän. Toistoja on sarjoissa vain 10, joka on varmasti vähiten ikinä, joten en osannut oikein siihenkään suhteuttaa painoja. Aavistuksen kevyeltä tuntui vielä... Ensi kerralla sitten rohkeasti lisää malmia. Yläkropassa pitäisi saada selkään, rintaan ja olkapäihin voimaa. Hauikset ja ojentajat ovat suhteessa niihin varsin kovassa kunnossa.

Syömiset ovat menneet miten sattuu, mutta nyt teen ryhtiliikkeen ruoankin suhteen. Toivottavasti julkinen lupaus auttaa. Kaipaan sitä hyvää tunnetta, joka tulee, kun hallitsen syömiseni eikä se minua. Siten tunnen hallitsevani myös elämääni. Olen yhä aika onneton käsittelemään arjesta poikkeavia tilanteitä, kuten kiirettä töissä (vaikka se kyllä on useinkin arkea), työmatkoja ja juhlia, mutta uskon, että kyllä se sieltä iskostuu takaraivoon, kun tarpeeksi kauan taistelee. Koko elämän mittaisia tapoja on vaikea muuttaa hetkessä, vaikka onhan niitäkin, jotka siinä onnistuvat. Hatunnosto heille.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Tuplatanssit

dance sneakers
Vuoden toiseksi viimeinen reggaeton-tunti oli taattua hauskaa. Aloitettiin uusi sarja, koska joukossa oli paljon korvaajia. Sopi minulle hyvin, koska olin poissa viime viikolla. Kiva sarja jälleen. Mietin tunnin jälkeen, että on sitä varmaan syksyn mittaan jotain tarttunut, vaikka käynkin tanssimassa vain "pään" takia eli pitämässä hauskaa. Välillä sitä oikeasti jo rentoutuu, eikä keskity vain askeleisiin. Vaikka kyllähän niihin käyttää vieläkin suurimman osan energiasta. Näistä reggaeton-tunneista on sanottava, että lähden niiltä aina onnellisena. Pätee kyllä kaikkeen liikuntaan, mutta tanssissa on jotain erityistä ja minulle se on vähemmän liikuntaa kuin muut harrastamani lajit: sali, uinti tai juoksu.

Otin päälle vielä Tropical Party -tunnin, joka on "tanssillinen kuntotunti", jotta sain korvattua viime viikolla työmatkan takia väliin jääneen reggaeton-tunnin. Ihan jees, mutta kyllä nuo oikeat tanssitunnit ovat enemmän makuuni. Tämä tunti alkoi reggaetonilla, tosin hyvin erilaisella kuin tuo varsinainen reggaeton-tunti ja sitten päälle salsaa. Vähän fiilikset laskivat tällä tunnilla, mutta toisaalta salsa saa minut aina haluamaan parisalsakurssille. Vielä kun löytäisi partnerin...

EtnoFitnessin kevään tunneissa ei ole Johannan reggaetonia. Reggaeton con salsa löytyisi, mutta se on aivan liian aikaisin. Mietin toisen opettajan reggaetonia, koska tykkään tyylistä ja musiikista. Dancehall reggae on myös yksi vaihtoehto, mutta dancehall ei ole mielestäni yhtä kivaa. Se on vähän "yhden liikkeen laji". Tosin tykästyin aikoinaan Mr Vegasin Sassa Stepiin ja tykkään vieläkin kyseisestä askeleesta. Se tosin on niin "vanha" liike, ettei sitä varmaan nykyään käytetä tunneilla. Dancehallissa yritetään aina keksiä uusi killer-liike.  

Tässä teille vähän sassaa malliksi.


Step Upin kevään aikataulu ei ole vielä saatavilla, joten pitää sieltäkin katsoa sen yhden kundin show-tuntia.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Luminen lenkki

Bikila LS:t lumella.

Kävin eilen reilun parin viikon tauon jälkeen lyhyellä aamulenkillä. Pakkasta taisi olla seitsemisen astetta, eikä luntakaan enää satanut. Aikataulullisista syistä kävin vain lyhyen puolen tunnin lenkin. Varpaita ei palellut. Bikiloilla tarkeni siis hyvin ja lumella oli yllättävän mukava juosta. Parempi kuin mustalla jäällä. Liukastelu ei siis ollut ongelma. Raskaampaahan se on kuin paljaalla maalla, eikä askelluskaan ole yhtä tasaista, joten välillä jalka meinasi tulla maahan midfoot eli jalkaterän keskiosalle. Normaalisti päkiäaskellus tulee minulla ihan luonnostaan.

Phoenix lenkin jälkeen.
Kummaa silmien sirritystä.
Vaikka en ole odottanut talvea, niin oli ihana käydä talvisella lenkillä. Oli niin valkoista ja hiljaista. Kyllä tämä tuntuu taas mukavalta märän ja synkän syksyn jälkeen. Halutti oikeastaan ihan vain kävelylle nauttimaan talvesta. Olen aina tykännyt talvisista kävelylenkeistä ja vaikka kävely ei ole kiinnostanut pätkääkään juoksun aloittamisen jälkeen, niin nyt se taas houkuttelisi. 

Illalla juhlin kauden ensimmäisiä pikkujouluja ja oli hauska ilta. Tänään nukutti pitkään, mutta olen tehnyt myös töitä. Niitä on nyt sen verran, että en taida ensi viikollakaan ehtiä salille ennen loppuviikkoa ellen saa tiistaiaamulle sopivaa koloa järjestymään. Nyt aion kuitenkin nauttia Winchesterin poikien seurasta eli katson Supernaturalin 7. tuotantokautta.

Pöytäjalkapallopeli.
Fussball. Mun joukkue ei saanut palloon vauhtia.
Onko tässä joku ranneliike, joka pitää hanskata?
Voitin silti, kyllä vaan! ;D

perjantai 30. marraskuuta 2012

Ruumiinrakenne

Kerta se on ensimmäinenkin. Kävin fysiatrilla selkävaivojeni takia ja sain tänään postitse epikriisin. Lääkäri kuvasi siinä minua "lihaksikkaaksi ko-operatiiviseksi naiseksi". Nainen tiedän olevani. Tiedän olevani myös yhteistyökykyinen. (Kaveri on hiljaa siellä takavasemmalla!) Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kukaan kutsuu minua lihaksikkaaksi.

Olen vähän järkyttynyt, onnellinen ja yllättynyt. Olen onnellinen, että joku muukin uskoo, että tämän laardikerroksen alla on lihaksia. Onnellinen, että minua ei kuvattu ylipainoiseksi tai obeesiksi. Yllättynyt, sillä kyllä sitä läskiä on vielä sen verran, että lihakset ovat aika hyvin piilossa ja ylipainoinen on vielä ihan paikkansapitävä termi. Järkyttynyt olen siitä, että kuvaus lihaksikas tuntui myös vähän pahalta. Tuli sellainen roteva olo. Olen harteikas ja rakenteeltani kai suhteellisen normaali, en ollenkaan siro tai "pieniluinen". Valitettavasti.

Mutta näillä mennään, en valita, totean vain. Olen ollut aina aikatavalla sinut itseni kanssa. Toki muuttaisin monia kohtia, mutta koska kaikkea ei voi muuttaa, niin keskityn läskin tiristämiseen ja lihasten kohtuulliseen kasvattamiseen. Olen myös oppinut rakastamaan kohtia, jotka saisivat mielestäni olla parempia tai kauniimpia. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä. Selkävaivat ja runsas liikunta ovat saaneet minut myös arvostamaan vartaloni toiminnallisuutta. Se ei ole niin kaunis kuin toivoisin, mutta se vahvistuu, notkistuu, tulee nopeammaksi ja kestävämmäksi. Se tuottaa nautintoa. Oppii uutta. On virkeämpi. Se vanhenee, mutta tulee päivä päivältä tutummaksi ja rakkaammaksi. Ja lihaksikkaammaksi. Lihaksikas on hyvä.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Akkujen latailua ensi viikkoa varten

Laiska sunnuntai. Tai no, pitää tehdä vähän kotitöitä ja avata työkonekin, mutta pääasiassa aion vain ottaa rennosti. Lauantai puolestaan oli toimintaa täynnä. Olisin kellon soidessa halunnut vain kääntää kylkeä, mutta tiedossa oli mukava aamu ampumaradalla, joten vaikka bussissa vielä nuokuinkin kuin lakastunut kukka, niin radalla unihiekat karisivat silmistä nopeasti. Päälle lounas ja pakollista shoppailua, kuten peiteväri polvien mustelmia varten, ja nopeasti kotiin vaatteiden vaihtoon. Edessä oli nimittäin maukas varhainen illallinen Tokyo55:ssä ja päälle oopperaa.

Edessä California ja Geisha -makit ja takana Emperor-makit.

Edessä oikealla California-makit ja vasemmalla Geisha-makit, takana lämpimät Emperor-makit. Nam. En ole mikään suuri sushin ystävä, mutta välillä niillä on mukava herkutella. Tokyo55 on ehdoton suosikkini Helsingissä. Olen tosin oppinut syömään sushia Australiassa, missä Sushi Train oli suosikkini ihan sen helppouden takia. Hihnalla pyörii runsas valikoima, erikoisempia versioita saa tilata keskellä (tai sivussa) työskenteleviltä kokeilta ja lopettaa voi, kun siltä tuntuu, ei tarvitse etukäteen arvioida, kuinka paljon jaksaa syödä. Eatzissa taisi aikoinaan olla sushi train, mutta se oli aikana ennen kuin söin sushia.

Tosca oli koskettava. Tykkään katsoa romanttisia komediaelokuvia, joten olisin tietysti toivonut onnellista loppua, mutta Tosca oli täynnä oopperan suuria, traagisia tunteita.  Kapellimestari Leif Segerstam taisi kyllä saada kovimmat aplodit, kovemmat kuin Toscan roolin laulanut Ingela Brimberg, jonka aariat yksin ja duetot Cavaradossin (Valter Borin) kanssa olivat oopperan parasta antia. Musiikki ylipäätään oli hienoa. Sanoinkin ystävälleni, että olisin melkein toivonut, että olisin vain saanut kuunnella musiikkia ilman, että olisi tarvinut seurata näyttämön tapahtumia. 



Loppuun vielä kuvaa tanssin kolhimista polvistani. Vasen siis on kärsinyt reggaetonissa, mutta alkaa jo tottua liikkeeseen ja mustelma hävitä. Oikea taas otti ensimmäiset lattiakosketukset torstain show-tunnilla ja näyttää tänään jo vähän enemmän vasemmanpuoleiselta. Kuva siis torstai-illalta.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Sekalaisia ajatuksia salilla

Jee, uusi ohjelma. Jatkan kaksijakoisella ja pääliikkeetkin pysyvät suunnilleen samoina. Eroja tulee kyllä muista jutuista. Myös suoritustekniikoista. Suorin jaloin maastaveto jäi valitettavasti pois. Se on yksi lempiliikkeistäni. Olenhan 110 prosenttisen varma, että juuri se on vahvistanut takareisiäni. Se, eikä mikään muu. Kävin PT:n kanssa läpi liikkeiden suoritustekniikat ja voin ilokseni kertoa, että tekniikat ovat hallussa. Taisin myös yllättää positiivisesti käyttämieni painojen ja vatsalihasten kunnon suhteen. Minulla tosin tuntuu olevan epätavallisen raskaat painot hauis- ja ojentajaliikkeissä verrattuna rintaan... Pienet tissit, minkäs teet.

Harmi vain, että en pääse ensi viikolla salille testaamaan ohjelmaa. Polttelisi oikein, mutta työmatka sotkee kuviot. On kai Saksassakin saleja, mutta minulla ei taida olla aikaa. Bikilat lähtevät tosin mukaan, jos juoksulenkille ehtisi. Saisi edes kestävyystreeniä ja pohkeet taas jumiin.

Jumeista puheen ollen. Pakarat. Olen hierotuttanut jalkojani ja pakaroitani säännöllisesti muutaman kuukauden ajan ja venyttelen kunnolla pari-kolme kertaa viikossa. Siitä huolimatta ne jumittavat koko ajan. Pitäisi oikeasti saada pakarat ja takareidet auki, jotta selkävaivat helpottaisivat ja liikelaajuudet paranisivat. PT:n neuvosta pistin pallon pyllyn alle ja hieroin pakaroita sitä vasten. PT sanoi, että löytyisi kipupisteitä. Löysin vain yhden. Se oli koko gluteus maximuksen kokoinen. Molemmilla puolilla sama juttu. Great. Eipähän lopu hommat tässä kropassa kesken.

Loppuun sitten miete pukkarin puolelta. Tälläydyin suihkun jälkeen sen verran, että kehtaisi konttorille lähteä. Seurasin sivusilmällä nuorta naista, joka oli vasta menossa salille, mutta jonka valmistautuminen sinne kesti suunnilleen yhtä kauan kuin minun laittautumiseni. Tupeerattiin tukkaa ja peiteltiin ihon pikku virheet ja oiottiin vaatteita. Lopputuloksena oli kyllä varsin hemaiseva neiti, mutta olisi hauska tietää, antoiko hän meikin sotkeentua ja hiusten kastua hiestä treenatessa vai lukikohan hän lehteä reiden loitontajia ja lähentäjiä laitteessa treenatessaan. Älkää minusta välittäkö, olen vain kateellinen, koska oma salilook on punainen ja hikinen.






torstai 22. marraskuuta 2012

Hyvää mieltä liikunnasta

Liikuntatuokio saa aina paremmalle tuulelle. Tällä kertaa tanssi. Kävin kuluttamassa Step Upin kymppikortin loppuun show-tunnilla. Lähdin sinne kesken kiireisen työpäivän ja ärsyyntyneenä tiedosta, että joudun koko ensi viikoksi työmatkalle. Harkitsin jättäväni koko tunnin välistä ja näin ollen viimeisen kerran käyttämättä kortista, sillä ensi viikolla en siis tunneille ehdi. Jälleen voin vain todeta, että onneksi menin.

Tunti hurahti siivillä. Jatkoimme The Loco-Motion -sarjaa, nyt siihen tuli lisäksi lattiasarjaa. Sehän tarkoittaa, että reggaetonissa mustelmille menneen vasemman polven seurana minulla on nyt mustelmilla myös oikea polvi. Balanssissa siis. Täytynee tosin hankkia peitevoide, että saa pahimmat piiloon ensi viikon vaatimia mekkoja ja hameita varten. Askeleet sujuivat. Vanha sarja palautui nopeasti mieleen ja uusikin tarttui hyvin.

Olisipa kiva, jos Step Up saisi tämän saman opettajan show-tunnin keväälle vähän myöhempään ajankohtaan arki-iltaan. Jatkaisin mielelläni.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa tänä syksynä kokenut olevani väsynyt ja liikkumaan lähteminenkin on vähän tökkinyt. Ei sitten enää kun olen päässyt salille tai tanssitunnille. Itse asiassa keskiviikon jalka- ja selkätreeni meni todella hyvin. Raskashan se oli, mutta kulki. Liekö tämän viikon runsaammin hiilareita sisältäneillä eväillä vaikutusta asiaan - myös siihen väsymykseen.

Tässä kuvina työpaikkalounaat tältä viikolta.

Keskiviikkona söin possua ja perunaakin otin. Oli hyvää.

possua, perunaa, porkkanaa, punajuurta, kurkkua ja omena

Tänään perinteinen hernekeittolounas ja söin jopa pannaria jälkkäriksi. Yleensä töissä otan hedelmän, mutta tänään halutti pannaria. En muista milloin olisin ollut yhtä täynnä lounaan jälkeen. Arvasitteko muuten, että tykkään porkkanasta ja punajuuresta? Selitin brittikollegoille hernekeiton, pannarin ja torstain yhteyttä, mutta sain vain epäileviä katseita ja ihmettelyä suomalaisten lounastottumuksista. Jälleen kerran.

hernekeittoa ja pannaria


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ruokaa ja lepoa

Tänään jätin uinnin väliin ja päätin pitää ihan rehellisen lepopäivän. Vähän aamulla haikailin altaalle, mutta oli toisaalta ihana, kun ei kerrankaan tarvinut lähteä heti herättyä jonnekin. Päivä on mennyt silti älyttömän nopeasti.

Tein tänään viikon ruoat (protskut), kuten monesti sunnuntaisin. Tajusin siinä ruokaa laittaessa, että ensi viikolla tulee syötyä ulkona ainakin pariin otteeseen, kun on sovittu kavereiden kanssa tapaamisia ja lisäksi on maailman mukavimman ja pätevimmän pomon läksiäiset. Osa ruoasta meni siis pakastimeen.

Tein tätä tavallista kasvis-kanasörsseliä, currylla maustettua. Helppoa, nopeaa, mausteista ja hyvää. Ei tarvitse välttämättä mitään muuta, mutta sopii hyvin riisin tai nuudeleiden kanssa.


Samalla keitin pari kananmunaa, jotka olivat menossa huomenna vanhoiksi. Huominen aamupala ehkä?


Kun kana oli valmista, paistoin jauhelihan. Tulista tietysti. Kaksi maustetta, joita ilman en halua elää: cayennepippuri ja cajunmauste. Tulee tuohon toki chiliä ja muitakin mausteita, mutta nuo kaksi ovat korvaamattomia. Tarvitsisin niitä sellaiset teollisuuskeittiökoot, sillä kulutan ne todella nopeasti.


Neljännes jauhelihasta meni pizzaan, johon tuli myös kinkkua. Rakensin pizzan valmispohjalle. Riittäisi hyvin kahdelle atrialle, mutta söin tänään vasta illalla, joten siinä oli lounas ja päivällinen samassa.

Pizza: tomaattisose ja jauheliha.

Pizza: laitetaan vielä kinkkua.

Pizza: nyt siinä on juustokin.

Pizza uunissa.

Valmis pizza.

Sellainen ruoantäyteinen sunnuntai täällä tänään.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Fiksu olisi pitänyt lepopäivän

Pakarat ja takareidet olivat aamulla jumissa. Niitä juili mukavasti jo eilen illalla. Eilinen askelkyykkykävely 12 kilon kahvakuulilla teki siis tehtävänsä. Olen siitä onnellinen, sillä pakara- ja vatsalihakset ovat nykyään ne kaksi lihasryhmää, joissa en saa aikaan DOMS:ia eli harjoittelusta johtuvaa lihaskipua. 

Tuntemuksista huolimatta päätin silti lähteä aamulenkille. Ajattelin tosin lyhyempää lenkkiä, ehkä 45 minuuttia, koska heräsin vähän tavallista myöhempään ja piti tanssitunnillekin ehtiä.

Juoksu ei kulkenut ja sykkeet olivat alusta asti koholla. Hölkkäilin silti 40 minuuttia melkein normitahtia. Puolen tunnin kohdalla aloin kuitenkin käydä kiihkeää keskustelua itseni kanssa oman kehon kuuntelemisesta, koska se juoksu ei vain tuntunut hyvältä. Supernainen sisälläni oli sinnikkäästi sitä mieltä, että kyllähän tässä tunti juostaan kuitenkin. Ainakin kolme varttia. Pää kestäisi ja kroppakin varmasti, mutta lopulta se järkevä sai taottua päähäni, että on se kivempi käydä tanssimassa ja huomenna uimassa, jos ei ole vetänyt itseään ihan piippuun.

En vain ole käynyt näin lyhyellä juoksulenkillä pitkään aikaan, joten tuntui vähän luovuttamiselta. Sykkeet olivat tosiaan jo eilen askelkyykkykävelyjen jälkeen 180:n pinnassa. Saan ne sinne kyllä normikyykyllä viimeisten sarjojen viimeisillä toistoilla, joten en ajatellut sitä sen enempää. Aamulenkillä keskisyke oli 170:n paikkeilla. Minulla on tavallista korkeampi maksimisyke, joten nuo luvut eivät siinä mielessä huolestuta. 170 esimerksiksi tarkoittaa, että pystyn puhumaan vielä ihan hyvin. Tuo on kuitenkin selkeästi korkeampi kuin tavallisesti, joten toivon, ettei se ole mikään ensimmäinen varoitus ylikunnosta.

Kävelin sitten suosiolla loppumatkan kotiin, joten sain kyllä tunnin lenkin. Oli ihan kiva kävellä pitkästä aikaa ja ihastella maisemia ja nauttia raikkaasta ilmasta. Harmi, että puhelimesta loppui akku kesken kaiken, joten en saanut kuvia. 

Tanssitunnilla oli jälleen sijainen, mutta se ainoa, jonka olen todennut päteväksi. Lattian poikki -harjoitukset olivat tunnin kohokohta, mutta oli niin vetämätön olo, että olisi kannattanut jättää koko tunti välistä. Nyt on enää yksi kerta sarjakortista käyttämättä, joten eiköhän se tästä. Rakastan tanssia, mutta aikataulut eivät vain ole natsanneet tänä syksynä ja Step Upilla on vielä ollut lisähankaluutena opettajien osallistuminen Danceen.

Järkevänä olisin pitänyt tänään lepopäivän, mutta kai sitä on niin tapojensa orja, ettei osaa edes levätä silloin kuin pitäisi.

Hiilarit ovat olleet pari päivää matalalla. Sekin tietysti vaikuttaa energiatasoihin. En ole mitenkään tarkoituksella vetänyt hiilareita alas, vaan työkiireiden takia en ole muka ehtinyt tehdä kunnon ruokaa. Salaattilinjalla on siis menty. Pyh ja pah. Kyllä sitä oikeasti olisi aikaa keittää vaikka nuudelit tai pastaa, mutta näin sitä nyt taas on menty. Tänään kuitenkin tilanne korjaataan. Tiedossa on illanvietto ihanien ystävien kanssa.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Nopea kuntotesti

Tänään PT halusi testata kuntoani muutamalla liikkeellä. Minustakin se oli hyvä ajatus, koska olen miettinyt, mille tasolle kuntoni sijoittuu verrattuna muuhun väestöön. Ensin katsottiin vähän liikkuvuutta, joka voisi olla parempi ja jossa löytyy puolieroja.

Sitten vuorossa olivat varsinaiset testit eli vatsalihakset, punnerrukset ja kyykyt. 30 sekunnissa piti tehdä niin monta liikettä kuin ehti. Vatsalihakset jäivät yhtä vaille hyvästä, joten olen keskitasoa. Punnerrukset todistivat tälläkin viikolla, että rinta - ja ehkä yläselkäkin - kaipaa harjoitusta. Mutta olisivat ne voineet mennä huonomminkin. Loppuun vielä kyykyt, jotka jäivät myös vähän vajaaksi hyvästä. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tuloksiin. Seuraavassa kuntotestissä pitäisi helposti päästä kaikissa hyvälle tasolle. Vai mitä luulette?

Yksi ongelmistani on hitaus. Voimaakin löytyy, mutta selkävaivojen takia kuulostelen kropan tuntemuksia ehkä vähän liikaa. Olen yrittänyt jo edellisen PT:n ohjauksessa lisätä liikenopeutta ja kyllä siinä on edistystä tapahtunut, mutta paljon on vielä tehtävää. Tällaisissa testeissä sen juuri huomaa, sillä eiväthän noin lyhyet pätkät rankkoja ole. En vain osaa puristaa itsestäni vauhtia, koska kaikki nuo liikkeet voivat helposti ärsyttää iskiasta, jos keskivartalo ei ole tarkassa kontrollissa. Keskityn siksi turhankin paljon puhtaisiin, rauhallisiin liikkeisiin.

Olen tuota hitautta/nopeutta miettinyt myös juoksun kannalta. Haluan juosta ensi keväänä Cooperin testin, mutta epäilen osaanko juosta 12 minuuttia nopeasti vai vedänkö sitä hissutteluvauhtia, millä jaksan juosta tunnin tai puolitoista. Tähän aiheeseen täytyy palata myöhemmin.

Testin päälle vielä askelkyykkykävelyä ja selkäpenkkiä, ja kylläpä takareidet tuntuvat kireiltä kuin viulun kielet. En tiedä, miten huomisen aamulenkki onnistuu. Ehkä kävellen.

Löysin Keventäjien sivuilta samantyyppisen testin teille, jotka ehkä haluatte testata kuntoanne kotona.

torstai 15. marraskuuta 2012

Hyvää mieltä

Illallinen.Töissä on kiirettä ja päivä oli pitkä. Varastin kuitenkin iltapäivästä hetken tanssille. Kävin Step Upilla show-tunnilla. Jälleen uusi opettaja, mutta nyt se kenen pitikin olla. Minulla kävi myös hyvä tuuri, sillä sarja vaihtui tänään ja pääsin siis aloittamaan uutta sarjaa The Loco-Motionin tahtiin. A little bit of rythym and a lot of soul, so come on, come on and do the loco-motion with me...

Tunnilla oli vain kolme osallistujaa, mikä on muuten minimimäärä, että tunti ylipäätään pidetään. Opettaja seurasi siis silmä tarkkana, miten omaksuimme sarjan. Minusta se meni ihan hyvin ja kuittasin naurulla ne muutamat kerrat, kun sekosin askeleissa. Toki virheet vähän hävettävät - varsinkin näin pienellä porukalla, kun ei häviä sinne joukkoon - mutta ehkä se on näitä aikuisuuden hyviä puolia, että ei ota itseään niin vakavasti. Oli hauska tunti ja lähdin hymyssä suin.

Bussipysäkillä hyvä mieli jatkui. Pysäkille tuli alakouluikäinen poika, joka kysyi, onko bussi jo mennyt. Eihän se ollut, itse odotin samaa kyytiä. Poika alkoi sitten juttelemaan ja kertoi, kuinka hänen pitää ehtiä kuudeksi kotiin, kun näin pimeällä ei saa olla myöhempään. Minun piti ehtiä myös kuudeksi kotiin puhelinpalaveriin. Oli jotenkin niin herttainen pikkupoika ja on niin harvinaista, että bussipysäkillä tulee juteltua kenenkään kanssa. Hymyilytti pitkään. Ja ehdin nipin napin kuudeksi kotiin.

Nälkäkin oli, mutta illallinen sai odottaa, kunnes sain työt hoidettua alta pois. Tänään se oli nopeuden ja helppouden takia tonnikalasalaatti. Sillä lähtee aina nälkä ja jotenkin sen maut sopivat minulle. Eräänlainen yksinkertaisettu versio Nizzan salaatista.

Illallinen

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Polkka

Annoin kampaajani napsaista olkapäille ulottuvat hiukseni polkaksi. Eniten mietitytti, miten selviän treeneistä lyhyillä hiuksilla, kun niitä ei saa ponnarille. Ehdin eilen jo reggaeton-tunnilla testata kevyemmässä, mutta liikkuvassa menossa mallin toimivuutta ja ihan hyvin selvisin ilman, että hiukset olivat silmillä koko ajan. Enkä tarvinnut edes pinnejä. Tänä aamuna sitten salille ja sama juttu sielläkin.

Phoenixin polkka.

On minulla ennenkin ollut lyhyt polkka, mutta ponnari on teinistä asti ollut kuitenkin se omin tyyli. Hiukseni ovat hennot ja ohuet, joten jos niissä on pituutta, niin en osaa pitää niitä auki ilman, että ohuus alkaa ärsyttämään. Nyt hiukset on pakko pitää auki. Eikä niiden laittamiseen juuri mene aikaa, mitä nyt pitää vähän taivutella oikeaa puolta kääntymään samaan suuntaan vasemman kanssa. Etukäteen mietin aina (turhaan), että lyhyempien hiusten laittamiseen pitää varata enemmän aikaa, eikä ajatus kiinnosta. Aamutreeneistä kun tahtoo aina olla kiire töihin.

Niin kuin tänä aamuna. Loppakoura sitten tiputti meikatessa meikkivoiteen lattialle ja pullo räsähti rikki. Olisi siinä kiireessä ollut muutakin tekemistä kuin puhdistaa lattiaa. Puhelin putosi myös. Onneksi vanha Nokia kestää hyvin pudotuksen kovalle kaakelille. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta. Ehkä näpeissä ei pysynyt  treenin jälkeen mikään, koska kokeilin pitkästä aikaa tehdä suorin jaloin maastavedon ja kulmasoudun ilman vetoremmejä. Viimeiset sarjat kyllä vaativat remmit käyttöön. Forkut ovat edelleen suhteessa niin heikot, että en selviä kaikkia sarjoja läpi ilman remmejä. Mutta on niihin silti voimaa tullut.




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Uudet liikkeet haastavat kropan - ja pään



Mun PT jätti minut! En kai minä nyt niin kamala treenattava ollut, enhän? Välillä kyllä jupisin ja napisin, mutta hyväntahtoisesti ja vain kertoakseni epäuskosta itseeni. No, vakavasti puhuen, hän lopetti alalla kokonaan. Olin vähän kauhuissani siitä, että pitää alkaa treenaamaan uuden ihmisen kanssa. Mietin kuitenkin asian niin, että uudelta personal trainerilta on mahdollisuus oppia jotain uutta ja erilaista.

Muutaman viikon itsenäisen treenaamisen jälkeen oli kiva tänään treenata uuden PT:ni kanssa. Hän vaikuttaa mukavalta ja todella pätevältä, joten turhaan stressasin. Mutta en olisi minä, jos en etukäteen stressaisi.  Hän osui myös heti alkuun salaiseen haaveeseeni. Ensimmäinen liike oli nimittäin leuanveto. En ole koskaan saanut vedettyä leukoja, vaikka veljeni onkin kuulemma vaimolleen niin väittänyt. Oletettavasti saadakseen tämän yrittämään kyseistä liikettä. Tai sitten aika on kullannut veljeni mielessä ahkerat yritykseni onnistumisiksi.

En ole ylpeä itsestäni, sillä ensimmäisenä suustani taisi päästä ”ei”. Älkää käsittäkö väärin. Haluan kyetä vetämään leukoja, mutta olen suosiolla säästänyt sen tavoitteen - tai edes tavoitteen verbalisoimisen - siihen, kunnes olen normaalipainoinen. Ei tätä massaa jaksa näillä selkälihaksilla vetää minnekään.  Mutta tämä PT halusi vähän testailla, missä kunnossa olen, joten kuminauhan ja kyseisen henkilön avustuksella vedin parit leuat. Oli aika hauska tunne saada leuka sen tangon yläpuolelle. Koin kyllä fuskaavani, koska käytin kuminauhaa ja kaiken lisäksi tyyppi työnsi minua vielä apuna. Jostakin se on silti kai aloitettava. Ja jos aloitan jo nyt, niin jos ja kun paino tippuu, niin helpottuu tuo liikekin.

Teimme myös vähän rintaa ja punnerruksia. Koska kyseessä olivat naisten punnerrukset, niin nekin siis menivät mielestäni fuskauksen puolelle. Koska en ole juuri punnertanut, niin liikehän on ihan kamala. Tiedän, että kamala tarkoittaa hyvää ja sitä, että juuri sitä liikettä tarvitsee, mutta silti!

Surkastuneet gluteus mediukseni saivat myös vähän harjoitusta. En tiedä, ovatko huonot keskimmäiset pakaralihakseni selkävaivojen syy vai seuraus, mutta niitä fysioterapeutit ovat neuvoneet treenaamaan. Usein ne vain unohtuvat tai tuntuvat vähän toivottomilta treenata, mutta niitä tein tänään. Hankalaa, kun lihaksesta loppuu voima ennen kuin siinä edes tuntuu mikään, mutta niin huonossa kunnossa ne ovat.

On tässä sarkaa, joten tervetuloa vain uusi PT ja uudet kujeet!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Mustelmilla

Mustelma oikeassa reidessä.
Selkä on eilisestä hieronnasta jumissa ja vähän tuo oikea reisi myös. Siihen tuli oikein kunnon mustelma, joten ei ole kummakaan, että se on myös todella kosketusarka tuosta sivulta. Siinä on sellainen kunnon verenpurkauma, joka on aiheuttanut myös turvotusta.

Kuva on taas vanhalla kännykkäkameralla otettu, joten laatu on mitä on, mutta asia käynee selväksi.

Molemmissa säärissä on hauskat mustelmarivistöt, mutta ne ovat sen verran haaleita, että en saanut kunnon kuvaa. Ne ovat sellaiset peukalonpään kokoiset pallurarivistöt, seitsemän vasemmassa sääressä ja kolme oikeassa.

Reggaetonissa aloitettiin tänään uusi sarja. Se on jälleen kerran tosi kiva. Ja jälleen kerran siinä on lattiasarjaa eli polvet ovat huomenna varmasti myös mustelmilla, kun tänään jo näyttää aika lupaavalta. Tämän viikon teemana ovat siis mustelmat. Eivät ne minua silti haittaa, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Auts, auts, auttaa

Tänään teki taas kipeää. Ei silleen kivasti, vaikka meinasi taas naurattaa. Se oli kuitenkin enemmän hermostunutta hihitystä, ähinää, yllättyneitä parahduksia ja tuskaisia puuskahduksia.

Kävin hierotuttamassa jalat ja selän. Jalat olen hierotuttanut noin kolmen viikon välein, mutta selkää ei ole alkukesän jälkeen hierottu. Se ei ole vaivannut, joten olen antanut sen olla. Uskoin, että salitreenit ja uinti pitävät konttorirotan hartiaseudun kunnossa. Viime aikoina kuitenkin selän lihakset ovat tuntuneet kireiltä venytellessä ja pientä juilintaa on tuntunut varsinkin epäkkäissä ja lapaluiden alueella. Otin siis jalkojen päälle puoli tuntia selkää varten, jotta hierojani saisi selvittää, mitä sinne kuuluu.

Ensin kuitenkin hierottiin jalat. Etureidet ovat yleensä aina tuskaisimmat hierottavat. Tällä kertaa kävi kyllä taas niin kipeää, että hieronta tuntui kidutukselta. Vasemmassa etureidessä oli oikein mehukkaita kohtia, mutta oikea oli keltapunaisen kipeä. En siis nähnyt tähtiä, mutta silmissä välkkyi helvetin diskovalot. Ei ole varmaan ensimmäisen kerran jälkeen tuntunut yhtä pahalta. Hikoilin taas sen paperilakanan ihan märäksi ja niinpä se vaihdettiin, kun käännyin selältä vatsalleni. Miten voikin pakoillaan makaaminen olla niin rankkaa? Kädet tosin heiluvat sinne tänne, kun välillä tuntuu, että raavin silmät päästäni ja välillä hapuilen hierontapöydän reunaa puristettavaksi tai haron ilmaa kuin houreinen malariapotilas. Tässä olisi mahdollisuus harjoittaa mielen hallintaa ja zeniläisyyttä, jos tietäisi miten.

Kun siirryttiin jalkojen takaosiin ja Isto availi pohkeita, niin olisi haluttanut sanoa ehkä ensimmäistä kertaa, että lopetetaan jo, koska se vain tuntui niin rankalta. En kuitenkaan sanonut, sillä käyn hieronnassa hakemassa apua, en hemmottelua. Kipuhan häviää saman tien kun hieronta kyseisellä alueella loppuu, mutta tänään pää tuntui saaneen tarpeeksi heti etureisien jälkeen (tai aikana). Selvisin kuitenkin pohkeiden ja takareisienkin hieronnasta ja hengähdin helpotuksesta. Liian aikaisin.

Selkä otettiin kevyemmin, mutta kunnolla. Löytyihän sitä jäykkyyttä sieltäkin. Alaselkäni on edelleen krampissa ja olen siis vyötäröltä vasemmalle kalleellaan. Kova salitreeni puolestaan omalta osaltaan kiristää varsinkin noita yläselän lihaksia. Pystypunnerrusten ja selkärääkin jälkeen varsinkin lavoissa tuntuu yleensä kunnolla. Sitähän sitä salitreeniltä toivookin. Selän hieronta säteili alusta lähtien oikein kunnolla takaraivolle. Yläselän hieronta säteili lisäksi sormiin. Lavan alueen hieronta oli kamalaa ja epäkkäiden hieronta suorastaan julmaa, vaikka Isto sanoi ottavansa suorastaan puolihuolimattoman kevyesti. "Au, au, au. Ei, ei, ei se siltä tunnu." Loppuisipa tämä jo. Ja lopulta se oli ohi: 90 minuuttia kehonhuoltoa.

En voi muuta todeta kuin, että oli taas todella hyvä ja tehokas hieronta. Päässä tuntui pitkään hieronnan jälkeen. Epäkkäät ja lavat aristavat kunnolla. Vasen etureisi meni jumiin niin kuin takana olisi "tolokun treeni".

Hierojani tarjoaa kyllä kevyempääkin otetta, mutta kuten sanottua, haluan kunnon avaavaa hierontaa, jotta siitä on aidosti apua. Se vain ei valitettavasti ole mukavaa. Ehkä joskus voisi ottaa sellaisen mukavan, kevyemmän hieronnan. Tehokkaan tavoittelijana en vain ole varma, että tuntisin silloin saavani tarvitsemaani.

Nautiskelua pitkällä radalla

Vietin viikonlopun ystäväni luona Turussa. Pääasiassa otimme rennosti, söimme hyvin ja herkuttelimme vielä päälle, mutta sunnuntaina kävimme myös uimassa. Ystäväni on tänä syksynä ilmoittautunut tekniikkakurssille ja lupasin antaa pari vinkkiä, jotka ehkä auttaisivat totuttautumaan veteen hengittämiseen.

kaapin moderni lukko ja ranneke
Näin hieno ranneke ja lukko löytyvät
Impivaaran uimahallista Turusta.
Menimme Impivaaran uimahalliin, joka on moderni, iso ja hieno uimahalli. Siellä oli myös 50 metrin radat. En ole koskaan aiemmin edes nähnyt pitkää rataa ja todella venyneeltä se näyttikin. Päätin tietysti kokeilla sitä, kun mahdollisuus siihen kerrankin oli. Sydän tykytti rinnassa, kun mietin, jaksaisinko vaparilla päästä päähän.

Etsin suhteellisen tyhjän radan ja lähdin testaamaan. Ensimmäinen vinsta meni mukavasti, samoin kuin seuraava. 200 metriä meni todella nopeasti, sillä pitkällä radalla 100 metriä tulee melkein huomaamatta täyteen. Piti oikein miettiä, että tuleeko tästä muka sata metriä, jos uin radan edestakaisin. Lyhyellä radalla sitä saa hinkata muutaman kerran, joten laskuissa sekoamisen riski on suurempi. Eipä sillä, joskus uin aikaa, joskus matkaa, mutta on kiva suunnilleen tietää, missä mennään.

Rintauintia ei tarvinnut edes jännittää, sillä se on paljon kevyempää kuin vapari, varsinkin hengityksen osalta. Ei mennä nyt siihen tekniikkaan. Se on oman postauksensa ansainnut aihe. Vaikka tekniikasta puheen ollen onkin sanottava, että siihen en kiinnittänyt tällä kertaa kummassakaan lajissa suurta huomiota, sillä halusin vain keskittyä tunnustelemaan ja fiilistelemään pitkällä radalla uintia.

Pitkässä radassa on sekin hyvä puoli, että vaikka radalla uisi kolme tai neljä ihmistä, niin silti tuntuu melkein kuin uisi yksin. Mikäli siis välimatkat ovat sopivat. Lyhyellä radalla kolme ihmistä yhdellä radalla tuntuu minusta jo vähän ahtaalta. Neljä on suorastaan epämukavaa. Viisi saa minut nousemaan suosiolla altaasta. Impivaarassa jaoin radan yhdestä kolmeen muun uimarin kanssa ja välillä kun katsoin radan toisessa päässä olevaa toista uimaria, en edes meinannut nähdä ketään. Olen tosin likinäköinen ja kaiken kukkuraksi uimalasieni linssit huuruuntuvat herkästi, mutta oli se ratakin pitkä ja leveämpikin kai kuin Myyrmäen uimahallin radat.

Uin kilometrin noin 40 minuutissa. Se on minulle ihan hyvä vauhti. Tavoite tietysti on kilometri puoleen tuntiin, mutta sen saavuttaminen vienee aikaa. Olisin voinut jatkaa vielä muutaman sata metriä, mutta olin sopinut vesijuoksemaan jääneen ystäväni kanssa, että tavattaisiin puolen tunnin jälkeen hengitysharjoitusten parissa. Olin siis jo myöhässä, mutta onnekseni ystäväni on pitkämielinen.

Phoenix
Uimasta tulossa. Jo vain oli mukavaa.
Lähdettiin sitten 25 metriselle altaalle, jossa neuvoin pari kikkakolmosta veteen totutteluun ja veteen hengittämiseen totutteluun. Oli hauska itsekin pitkästä aikaa harjoitella ja huomata, kuinka helppoa se nyt on ja kuinka sitä on osittain jo unohtanut miten vaikealta se aluksi - ja pitkään sen jälkeenkin - tuntui. Harjoittelimme myös liukuja. Kuten olen kertonut, tykkään niistä itse ja uskon, että muutama liuku uintitreenin päätteeksi antaa ystävälleni onnistumisen iloa. Hän tosin oppii nopeasti, joten ei varmaan vie yhtä kauaa kuin minulla hanskata erilaisia uinnin pikku jippoja. Toivottavasti hänelle oli vähän apua siitä, että muistan vielä suhteellisen hyvin alkuhankaluudet (nenään menee vettä, suuhun menee vettä, happi loppuu, keuhkoja ei saa kunnolla tyhjäksi jne. jne.), samoin kuin niksit, joilla tekniikka otetaan hiljalleen haltuun.

Tein vielä parit volttiharjoitukset loppuun. Päälle lempeät löylyt ja voi että olikin mukava uintireissu.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Tanssijalka vipattaa

Minulla on ne muutamat kerrat jäljellä Step Upin kymppikortista ja olen tällä viikolla kaksi kertaa yrittänyt saada niitä käytettyä vähemmäksi. Aikuisten alkeiskurssit ovat harmillisen aikaisin, mutta eilen ja tänään työt olisivat sallineet tunnit. Eilen jäi show-tunti kuitenkin väliin, koska bussi oli älyttömän myöhässä. Ärsyttävää. Päädyin siis Myyrmanniin juoksuvaatteita talven varalle katselemaan. En kuitenkaan jaksanut kokeilla mitään, joten kauppaan jäivät ainakin toistaiseksi.

Tänään lähdin ihan Helsinkiin asti, vaikka vettä satoi ja olisi ollut kivempi jäädä kotiin. Olin paikalla hyvissä ajoin, mutta opettaja oli sairastunut, joten tunti oli peruttu. Step Up ei valitettavasti verkkosivuillaan ilmoittele viime hetken muutoksista, joten tein siis parin tunnin reissun ihan turhaan. No, olen asunut vuosia tanssikoulun kulmilla, joten oli pitkästä aikaa ihan hauska nähdä niitä maisemia, vähän haikeaakin ehkä. Jännä, miten sitä urautuu kulkemaan tiettyjä reittejä ja niinkin keskustan tuntumassa olevat kaupunginosat kuten Hakaniemi, Kallio ja Sörnäinen jäävät unholaan. Pitäisi joskus viettää kunnon turistiviikonloppu Helsingissä.

Tällä viikolla tanssisaldoksi jää siis tiistain reggaeton EtnoFitnessillä. Ollaan tehty siellä nyt muutama viikko kivaa, mutta aika pitkää sarjaa. Haasteena on siis muistaa askeleet. Ensi viikolla aloitetaan kuulemma uusi sarja. Hauskaa. Keväällä haluan ehdottomasti jatkaa reggaetonia ja mikäli aikataulut sallivat, otan lisäksi tanssitekniikkatunnit. Nekin EtnoFitnessillä.

Nyt kuuntelen Spotifystä slovareita, vähän vaihtelua raskaammalle rokille. Mietin, että siitä on aikaa, kun olen tanssinut hitaita. Olisipa se mukavaa. Nyt kaikki, joilla on kotona kaksilahkeinen, pistäkää joku hempeä biisi soimaan ja hakekaa se tanssimaan. Mike Renon ja Ann Wilsonin Almost Paradise Footloosesta on ihana, jos ehdotuksia kaipaatte.